Loppuvuoden yhteenveto

Mo. Hieman pitkäksi venähtäneen blogihiljaisuuden vuoksi en jaksaviitsi kirjoittaa useasta asiasta erillistä merkintää, joten tästä tulee pikainen overview kaikkeen edellisen merkinnän jälkeen. Ja vähän ennenkin? Uudenvuoden lupaksena pidettäköön sitä, että otan itseäni niskasta kiinni ja kirjoitan tänne useammin. Ja aloitan cosplayni joskus jopa ajoissa.

.Venäjä
.Rakan
.Patty
.Finnish Tales -shootti J-kylässä
..teinkö edes muuta?

Hiljaisuuden syyksi voin maninta yleisen laiskuuden lisäksi myös tumblr sekä(viimeaikaiset) netin toimimattomuus marras-joulukuun vaihteessa, työssäoppiminen Kimperillä niihin aikoihin ja yövuoro joulukorttilajittelijana postilla hieman ennen joulua. Mutta! Selittelyt sikseen.

Tänks Juustolle kuvasta. Semla on ihQd44 Valko-Venäjä.

Venäjä. Puku, jonka aloitin jo yli vuosi sitten, ompelin aivan liian kauan, on edelleen hieman kesken enkä ole vielä shootannut. Keväällä sitten! Muutama idea onkin jo olemassa. Kangas on paksua villakangasta(täydellistä Desuconin kesäkelille, right?), puku sisältää vuoren Venezia -vuorikankaasta(jonka kirosin moneen kertaan, mutta arvata saattaa, olen rakastunut vuoriin. Syytän koulua. Ja semlan Wanhojen pukua.). Napit ja koristenauha Sinooperista, kankaat Eurokankaasta. Housut tein itselleni lakkiaisiin ja paita on H&M:ltä. Huivi kaipaa kohennusta. Semla on liian pitkä. Or perhaps I'm just too short.

(note to self: kesän jälkeen on ehkä tullut laihduttua. Let's keep it that way.)

Rakan. En ole kamalasti tainnut tästä puvusta täällä(enkä kai missään?) selittää, joten tästä varmaan tulee myöhemmin ihan asiallinen merkintä. Shootin jälkeen varmaan, mutta tätä en aio kyllä kuvata ennen kevättä ja kukkia - kukkaispoika kun on. semlaa sen sijaan voisi kuvailla

Kuvannut Tytti Levänen muistaakseni. Traconin lauantaina kuvauspalvelusta kuitenkin!

Olin puoliksi varma, ettei tuo takki menisi kiinni - mutta niin vain se meni. Puku oli äärimmäisen mukava pitää, mahdollisiman tunnistamaton ja kerrankin sain pitää lenkkareita. Peruukin otsatukka saattaa kääntyä väärään suuntaan. Ja semla oli mahtava Prinssi - tuo puvun kangas oli mahtava löytö Tallinnasta ja noiden sinisten nauhojen päissä roikkuvat helmikoristeet on hän omin pikku kätösin pujotellut. Ja alemman, kermanvärisen mekontakinpuvun tein muuten minä. Keväällä tosiaan näitä kuvaillaan, en malta odottaa! Koulupuvun takin kauluksen taidan ennen sitä tehdä uusiksi, jos jaksan.

Kuvasta taas vastuussa Juusto.

Patty! Kauan aikaa sitten, kun Vesperia oli vielä uusi ja sen PS3 -versio vasta julkaistu... muistan nähneeni kuvan Pattystä ja ajatelleeni 'tota mä cossaan'. Ja niin kävi, tosin varmaan vuotta tai kolmea myöhemmin kuin aluksi ajattelin! Ja vieläpä ryhmän kanssa.
Patty oli ihana puku pitää, mutta tuska tehdä. Vieläkin on paljon asioita, jotka haluaisin muuttaa tai tehdä uudestaan... Hattu on silkkaa säätöä, kuten suurin osa takistakin sen täydellisestä sivusaumattomuudesta johtuen(ainoat saumat ovat takasauma & olkasaumat). Helmassa on jonkin verran tukikangasta oikean muodon saavuttamiseksi, mutta enemmänkin olisin voinut laittaa. Kengät olivat löytö kirpparilta, hintaa 5,50€ eikä edes haittaa että ovat kokoa pienet.

Ylempi Juuston, alempi Ellan siskopuolen.

Pattyn peruukki tuleekin kokemaan uuden elämän eräässä vuoden 2012 puvussa :> Ja jos se kestää hyvänä, niin vielä yhdessä sen jälkeenkin.

Lopuksi - Finnish Talesin toinen(ja viimeinen) Tales of Vesperia photoshootti oli 14.-16.10., mikä tarkoitti muunmuassa...

Birthdays yay! 8------D

Hurr, shoottikuvia on aivan kamalasti hyviäkivoja mahtavia ja oli kiva, kun kuvaajaksi saatiin tosiaan Ellan siskopuoli ja kaikki ryhmäläiset pääsivät kuviin. Loppubonuksena shoottipäivälle pääsin vielä napsimaan järjestelmäkameralla iltahämärässä kuvia Voronan puvusta(kun varsinaisessa shootissa korvat olivat unohtuneet).

Kattokaa nyt tota valoa. Se oli upea.

Suurin osa noista kuvista, jotka otin, on... no, laadultaan kyseenalaisia kun pääasiassa vain räpsin. Ja valokuvauksesta käsitän muutenkin niin paljon plus vielä järkkäri, omg! Oma kamerani on ehkä seitsemän vuotta vanha ja todella huono.

Tässä kaikki tältä kertaa, vuoden vaihteen jälkeen suunnataan katse taas kerran tulevaan ja aletaan ehkä jopa työstämään projektia jos toista. Ensi sijalla kuitenkin - vielä jonkin aikaa - semlan Wanhojen puku. Kerrankin ajoissa liikkeellä ja kankaat melkein leikattuna.

Kotkasta Traconiin

Tällä kertaa minulla on oikeasti syy päivitysten vähyyteen - aloitin opiskelun ammattiopistossa, kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin ja sen lisäksi muutin tuossa noin viikko sitten omaan asuntooni. Jännää!

Aloitetaanpa nyt kuitenkin. Ensiksi photoshootmatka Kotkaan Vesperian merkeissä. Oli mahtavaa, vaikka koko ryhmä ei ollut paikalla eikä kaikilla paikalla olijoilla ollut puku valmiina.

Edestä taakse - Juusto/Yuri, Ella/Karol, allekirjoittanut/Patty, Aselea/Estelle,
 Minna/Raven sekä semla/Duke piileksii ihana takana. Kuvasta vastasi
Vorona ja avustajana pyöri Luca.

Kotkassa oli ehkä hienon puisto shoottausta varten. Rakastuin täysin, pitää saada uusi shootti Kotkaan joskus! Varsinkin, kun kaikki eivät olleet tällä kertaa etc, mutta myös siksi että nyt koimme hieman takaiskuja esimerkiksi sateisen lauantain vuoksi.  Aselean kengätkään eivät toimineet, kuten piti ja semla onnistui hajottamaan pukunsa tehokkaasti. Myös Ellan puku pääsi shootin jälkeen vielä huoltoon. Itselläni oli ongelmina erityisesti piilolinssit. :| Osaan pistää piilarit silmiin. Oikeasti. Kotkassa vain tapahtui jokin ihmeellinen lagaus, enkä onnistunut tunkemaan mokomia silmiini lauantaina. Sunnuntaina en edes viitsinyt yrittää, linssejäki kun oli vain yksi pari jäljellä. Pppppah.

Lauantain  satoa. ...mitä tässä hei tapahtuu :---D

Suosikkikuva lauantailta!

Setä ja lapset, osa 1

Ne paikat! Tykkään tästä kuvasta muuten tosi paljon.

Setä ja lapset, osa 2

Ja sitten Traconiin! Jopa melkein ihan ajallaan tulee merkintä. Vau. I'm impressed. Tämä Tracon oli epätavanomainen muutamallakin tavalla omalle pienellä joukkiolleni - ensinnäkin, me emme olleet yötä Tampereella, vaan matkasimme kotiin la-su yöksi. Saimme kuitenkin kyydit jokaiseen suuntaan, niin rahaa ei kulunut turhaan! Toisekseen, kävimme myös katsomassa kaikki cosplaykisat - tämä oli muutenkin ensimmäinen kerta, kun olimme kokomnaista kisaa katsomassa. Oli huikeaa, varsinkin kun Tamperetalon Iso Sali on oikeasti... ISO. Puvut olivat myös nättejä ja vaikka olisikin halunnut omien kavereidensa voittavan WCS -karsinnat, oli voittajaparin esitys upea eli onnittelut sinne! Biisinkin tunnistin - en muista enää tarkalleen, mutta taisi olla Immediate Musicin Imperativa tai ehkä Two Steps from Hellin Dragon Rider. Nojaa.

Lauantaina olin Rakan. Jostain syystä puvusta ei ole kamalasti kuvia, siskon kanssa ei alettu suuremmin shoottaamaan. Semlalla olikin hauskaa lauantaina - Prinssin puvussa, vaikka melko kevyt ja ilmava ja yksinkertainen(?) onkin, liikkuvuus on rajattu. Rinnan ja selän yli meneviä nauhoja on pidettävä ylhäällä jatkuvasti, helma on pitkä ja pitkät tekokynnet haittaavat tavaroihin tarttumista. Useampaan otteeseen jouduinkin hoitamaan askareita(esim. maksaminen) siskon puolesta.
Yritän saada kuvia Rakanista viimeistään pukumerkintään :| Voisi shootin tässä joskus pitääkin, kun kerran puku on ja siitä pidän - mutta näistä pitämisen syistä lisää sitten asianomaisessa merkinnässä!
Sunnuntai. Sunnuntaina meillä oli maanmainio Tales of Vesperia ryhmä, jossa jo Kotkassa puuttuvat pukuilijat olivat mukana - eli kymmenen hengen pukuloisto! Huomasin Traconissa pukuani päälle vaihatessani kämmin - olin unohtanut pöksyt/pantsut/shortsit kotiin. Nnnoh, siinäpä sitten vetelin päivän mittaa paitaa alespäin ja olin kumartelematta - taisin selvitä pääasiassa vilauttelematta! Vilautusvaarasta huolimatta oli mahtava päivä.  Shoottailtiin minkä ehdittiin, sillä ryhmästämme jopa kolme - kolme! oikeasti! - napattiin nettipukukisaan, eli aikaa idlaukseen ja yleiseen hengaukseen ei ollut niin paljoa. No, tulipahan sen varjolla mentyä katsomaan sunnuntainkin pukukisa! Pakko sanoa, voitto meni ihan oikealle porukalle esityskisassa - sa laulaminen, herraisäselaulaminen!

Aiempiin lisänä Mintsu/Rita, Vorona/Judith, Luca/Zagi ja mape/Repede! ♥

Nyt kun mietin, pitäisi Pattystakin tehdä se pukumerkintä... nnnoooh, viimeistään JKL shootin jälkeen, kun olisi propitkin tehtynä.
Ostoksia Traconissa en tehnyt melkein yhtään - ostin vain ja ainoastaan kaksi asiaa, sekä sunnuntaina ruokaa. Lauantaina pyörähdettiin Taidekujalla nopeasti ja päädyin ostamaan Alex Mercer avaimenperäkilluttimen. Se on kiva. Olin vähän kahden vaiheilla, olisinkin ostanut sitten Leonardon tai Malikin, mutta päädyin Alexiin. Koska Desusta jo ostin siskon kanssa puoliksi Assassin's Creed tarrojajuttuja. Toinen ostos olikin ihan myyntipöydiltä, taidekirjan nimittäin bongasin. Olin jo sitä pari kertaa katsellut, mutta nyt sain aikaiseksi ostaa kirpaisevaan 30 € hintaan - Dawn: The Worlds of Final Fantasy. Asadfghjklökjhgfdsdd. Yoshitaka Amanon taidetta peleihin I-IV. Rakastan - varsinkin, kun olen nyt kuluneen kesän aikana rakastunut täysin ensimmäisiin Final Fantasyihin ja Yoshitaka Amanon taiteeseen. Ehkä tästä FF -ihastuksestani lisää myöhemmin jossain toisessa postauksessa :----D

Traconista vielä sen verran, että pukuhuoneet. Ne toimivat. Oli tilaa, oli vessoja, oli peilejä... Ehkä enemmän penkkitilaa olisi voinut olla. :/  Cossaajia oli hyviä, ja jopa muutama josta ehdottomasti halusin kuvan  - esimerkkinä M!Hawke ja Assassin's Creed Brotherhood ryhmä. Oli siellä upea Star Wars ryhmäkin, mutta en missään vaiheessa saanut bongattua sitä kuvattavassa ympäristössä. Pah.
(huomaa kansaa, olen huono ottamaan kuvia coneissa. :o )

Noh, ehkä tässä oli kaikki tällä kertaa? Nyt tiskaamaan, kauppaan ja sitten pelaamaan jotakin, mitä posti tänään toi - Final Fantasy IV DS:lle. Excuse me while I fangirl. ♥

ps. mitenni pitkä merkintä?

Minä, cosplay ja vaatetusala

Ehkä joku jo tietääkin, mutta keerotaanpa täällä koko maailmalle. Opiskelen nyt toista viikkoa ammattikoulussa vaatetusalaa, ja keväällä 2013 valmistun vaatetusompelijaksi. Ja sehän on hyvä! Kuinka päästään pois?  Nyt joku muka näppärä voi ajatella, että tuohan meni opiskelemaan ompelua vain ja ainoastaan cosplayn vuoksi.

Väärin.

Miksi siis valitsin vaatetusalan, enkä, sanotaanpa, antiikin kirjallisuutta tai journalismia? En voi väittää, ettei cosplaylla olisi ollut asiassa osaa tai arpaa. Tämä kuitenkin menee vielä syvemmälle - jo peruskoulusta päästessäni harkitsin vaatetusalaa. Lukio kuitenkin voitti tämän kädenväännön pienelle erolla. Mutta nyt... no, yo-pohjaisella linjalla juuri siihen oppilaitokseen jota harkitsinkin.

Myönnetään, cosplayn myötä innostuin ompelemisesta enemmän. Asiaan kyllä vaikutti myös käsitöiden opettajan vaihtuminen paljon parempaan. Mutta kiinostukseni ompeluun ei liity ainoastaan cosplayhin, vaan tutkin mielelläni eri vaatteiden rakenteita ja yritän pohtia, kuinka toteuttaisin jonkin vaatekappaleen.
Myöskään muotisuunnittelija en halua olla. Kyllähän se olisi huikeaa, mutta todennäköisyys menestyä on pieni - raskaalla puurtamisella ja oikeanlaisella asenteella varmasti kyllä mahdollista. En ole kuitenkaan kiinnostunut muodista niin paljoa, että minua suuresti innostaisi suunnitella uusia ja järisyttäviä muotiluomuksia yksi toisen perään.

Ei. Eniten minua vaatetusalalla kiinnostaa puvustus. Teatteri, kyllä, elokuva, vielä enemmän mutta kaikista eniten... oopperapuvustus. Oppilaitoksellani suuri plussa on juuri tällä saralla - vaikka en voikaan erikoistua roolipuvustukseen, kuten Turussa olisin voinut, oppilaitokseltani tilataan joka toinen vuosi Keski-Suomen Alueoopperalle pukuja, joiden valmistukseen me saamme osallistua. Oikeastaan, me teemme puvustuksen. Mahtavaa! (ja keväällä meillä on mahdollisuus lähteä vaihtoon ulkomaille. Plussaa!)

Millaista tämä sitten on tähän mennessä ollut? Vaikea nyt yhden viikon jälkeen sanoa, mutta.. varsin muikeaa. Eihän sitä siinä ajassa ehdi kamalasti vielä mitään tehdä, mitä nyt muutama neulatyyny on tullut tehtyä ja teollisuuskoneella ommeltua - siitä voin sanoa, että varsin erikoinen laite, ehdottomasti parempi kuin kotikoneet.  Ehdottomasti yksi parhaista puolista tähän mennessä on - dun dun - saamme jäädä koulun jälkeen tekemään omia projektjamme koulun koneilla. Tykkään.

Eniten ehkä ärsyttää tämä hidas tahti, haluan edetä tässä hommassa ja tehdä vaatteita, korsetin ja juhlahameen ja istuvan jakun ja ulkotakin ja kaikkea mahdollista. Ilmeisesti korsetti kuitenkin taitaa jäädä toiselle opintovuodelle. Sääli, sillä minulla olisi käyttöä ainakin yhdessä tulevassa puvussa(nätti puku! Kerron lisää lähiaikoina, luulisin).

Jos ei mitään muuta, ainakin nyt olen saanut hankittua asianmukaisia ompelutarvikkeita ompelupuuhiini - esimerkiksikunnollisen neulalajitelman, lisää nuppineuloja ja vaatturinliituja. Ei tarvitse enää turvautua kuulakärkikyniin tai puuväreihin. Myös kaariviivaimia ja ompeluoppikirjoja on tullut hankittua. Yhteensä näihin tarvikkeihin meni toistasataa euroa.

..onhan tässä tietenkin se kuuluisa koira haudattuna. Totta kai tahdon kehittyä ompelijana ja sen myötä tehdä entistä siistimpiä ja kestävämpiä cosplaypukuja.

Tässä merkinnässä ei ollut yhtään kuvia. Eikä kamalasti järkeäkään. Suokaa anteeksi. Kirjoitan tätä melko myöhään ja mielessä pyörivät jo kolme/neljä seuraavaa merkintää - joita voisin hieman useammin jopa kirjoitella. Ensi kertaan, siis...

tl;dr - opiskelen vaatetusompelijaksi, kivaa kun kehityn cosplayerina mutta oikeasti tähtään oopperapuvustajaksi ja saamme jäädä koulun jälkeen ompelemaan omia juttujamme. Ei yhtään kuvia tässä postauksessa nyyh )))): ja ensi kerralla pantsuja.

Ps. Finnish Tales miitti oli taas vaihteeksi mahtava ja siitäkin ehkä jotain kohta puoliin ♥

Lähiön kaunein tyttö oli hän

Toisin sanoen; Alice! Vihdoinkin! Puku on ollut valmis Desuconia edeltävästä illasta alkaen, mutta päivitys venyy ja venyy ja venyy... Oli tarkoitus tehdä Desusta ja Alicesta erilliset merkinnät ja muutamakin WIP Pattysta ja jonkinlainen katsaus Karoliinkin mutta asdfgh ei nyt tällä kertaa.

Mutta Alice! Pukua pidin Desuconissa sunnuntaina - lauantaina oli Venäjä Hetaliasta mutta jostain syystä minulle ei taida olla kuvia ollenkaan tästä puvusta. Joten niitä odotellessa?

semla Decuksena, kuva juuston.

Oli paljon sanottavaa tästä, mutta nyt ei tule kamalasti mieleen muuta kuin - whii, yksityiskohtia! Pitsiä! Pantsut! Punaista! Vääränlainen peruukki! (<- liian keltainen ja lyhyt. Ensimmäinen vaihtoehto oli liian pitkä, toinen liian lyhyt ja kolmas eli tämä on väärän värinen ja liian lyhyt. Pah.) Ehkä sitten joskus photoshoottiin keksin paremman ratkaisun...

Äiti oli myös jokseenkin järkyttynyt kun minä pistin päälleni jotakin, mikä jättää melkein koko selän paljaaksi.  Tästä ei ole kunnon kuvaa, mutta...

Taustalla elzy Zelosina ja Minna Jadena häröämässä... jotain. Kuva Ellan
ja selkä todellakin minun.

Kaiken kaikkiaan puvussa oli todella vähän kangasta, josta oikeasti olisi muodostunut ihan peittävä vaatekappale - bolero ja pantsut ainoina. Mekko/takki ja 'paita' ovat enneminkin lärpäkkeitä. Mutta hauska puku! Pukeminen ei kyllä onnistu yksin ja säilytyskään ei onnistu henkarissa, eli aika vaikea puku näineensä. Mutta mukava pitää! Ei ollut kuuma. Tosin, en jaksanut koko sunnuntaita pitää vaan pikaisen privaatti photarin jälkeen vaihdoin normaalimpiin asusteisiin.

Decus -tuoli! ♥ Lempikuviani.

Jos pitäisi sanoa, mistä tässä puvussa pidän eniten... Päähine ja Kengät. Onnistuivat ehkä parhaiten, vaikka stressasin eniten näiden tekemistä. Vähiten pidän ehkä tuosta mekkotakki -asiasta. Se ei edelleenkään pysy siinä muodossa, jossa sen haluaisin pysyvän, mutta pienellä muokkaksella saan sen ehkä oikeaan muotoon. Jos jaksaisin, purkaisin koko tekeleen. En jaksa.

Pikaisesti Descuonista - en ostanut melkein mitään, en ottanut kuvia, hengasin ja pyörin vain kavereiden kanssa ja sunnuntaina kävin katsomassa Tales -luentoa jonka Minna ja Elzy pitivät. 

Nykyisstä projekteista... Patty on vaiheessaan, mutta kengät on ja takki melkein valmis. Hattu, peruukki, kiikarit ja musketti puuttuu. Ellalle Karol on vielä aloittamatta, aikaa on enää vajaa kaksi viikkoa Finnish Tales -photoshoottiin eli eikun ommel ommel säksäti säksäti niin tulee valmista ainakin suurimmilta osin - viimeinen deadline on vasta Traconiin.

Patty ja Karol, Tales of Vesperian pikkukakarat! :----D

Ensi kuussa merkintä Pattysta, vähän katsausta vaatetusalan opintojen ensivaikutelmaan ja ehkä - gasp! - unelmacosplay lista.

+jos joku tietää otsikon biisin - myös englanniksi.

Tukkapuhetta

Jostain syystä suurin osa päivityksistäni alkaa näin: "Tarkoitukseni oli päivittää jo... mutta... siksi... viimeinkin..." Kuten taas kerran - tämä oli ajankohtainen jo useampaa viikkoa sitten, kun ovelle saapui paketti Hong Kongista. Ensiksi olin laiska kameran kanssa, sitten olin laiska USB-piuhan kanssa ja nyt viimeisimpänä olin(olen)kiireinen lakkiaisten ja pääsykokeen kanssa. Nyt kuitenkin pääsykokeen ensimmäisen päivän jälkeen mielentila on niin rage, että on pakko päästä näpyttelemään tämä. Viimeinkin.

(Jos kiinnostaa, syynä rageen on 15 kpl erilaisia asukokonaisuuksia R Collectionin tyyliseen syysmallistoon. Ei enää koskaan.)

Ignorataan kans sit tän postauksen tähden ihku flegmaattisuus ja apatia ja yövaatteet, jooko?

Asiaan. Peruukkeja. Neljä kappaletta - kaksi minulle, kaksi semlalle. Ja sieltä paketistahan löytyi...

Rakan~ IRL tämä on niin ihanan värinen ettei mitään rajaa. Täydellinen ♥

Venäjä. Kaipaa hieman saksimista.

 Venäjässä on yksi vika - se ei ole tarpeeksi hopeinen, vaan liian keltainen. Haluaisin kokeilla mokoman sävyttämistä hopeashampoolla tai -hoitoaineella. Meillä on itseasiassa tuota hoitoainetta, mutta kokeiluni perusteella se ei toimi tekokuituun TAI siinä ei ole tarpeeksi pigmenttiä. Sääli. Tosi, ehkä hätä ei ole ihan tämän näköinen...

Venäjä - Prinssi.

Harmitti aluksi kovin, kun piti hankkia kaksi aivan saman mallista peruukkia, joiden väritkin ovat vain sävyn päässä toisistaan - eikä valitettavasti Venäjää voi käyttää Prinssissä tai toisinpäin... Tämä kuitenkin valaa minuun toivoa, että tuo Venäjä on tarpeeksi hopeinen.

Koska Decus = rakkaus.  Todella tumma peruukki, mutta niin sileä ja
 kaunis ja ihana ja pehmeä ja rakastan ♥___♥
Harmi, että se on semlan....

Näin loppukaneettina - Desun liput on ilmoitustaululla ja Alice ei edisty. Koska se hemmetin päähinen on jokin abominaatio alamaailmasta... Lapset, muistakaa valita huivimaisiin ohut kangas, ei paksua satiinia kaksinkerroin kuten minä.

+tahdon cossata Andersia Dragon Age IIstä. Sitä takkia olisi niin... hauska... koota neliöistä. Ja ne höyhenet.

Satiinia, lisää satiinia ja vähän jotain muuta

Lupailin tätä Alicen materiaalimerkintää jo viimeksi, mutta ajattelin että saisin sen aikaiseksi jo aiemmin. Noh, nyt sitten vasta pääsin istumaan alas kirjoittamaan ihan kunnolla.
Iskuni kohteiksi päätyivät tällä kertaa Jyväskylän Eurokangas, H. Keinosen Ompeluliike, Sinooperi sekä Tiimari. Kuten jo mainitsin, tarvikkeisiin meni se ~70€ ja vielä enemmänkkin, sillä jouduin nyt viikonloppuna hankkimaan himan lisää kangasta ja vinonauhaa. Ja vielä on se proppikin tekemättä...

Tässä vielä lista kaikesta, mitä mukaan tarttui ja pari yksityiskohtaa. Ihan kaikki eivät päässeet mukaan kuviin.
Eurokangas:
xLuonnonvalkoista New Duchess -satiinia,  2,2m(11,90€/m)
xVaaleanpunaista/pinkkiä Mallorca -strechpuuvillaa, 1m(14,90€/m)
xLuonnonvalkoista twilliä, 1m(9,90€/m)
xKuminauhaa 3m
xKullankeltainen verhotupsu(~2/kpl)

Kallista, mutta kaunista. H.Keinosen valikoima on uskomaton.

H.Keinonen:
xVaaleanpunainen/pinkki vinonauha, noin 7m(0,80€/m)
xTummanpunainen satiininauha, 2m(0,75€/m)
x20 pientä kultaista nappia(0,25€/kpl)
xValkoista pitsiä, 1,5m(2,40€/m)
xLuonnonvalkoista pitsiä, 1m(4,90€/m)

Näitä nappeja nähdään myös semlan Decusissa

Sinooperi:
xSoftis, 2xA4(1,10/arkki)

Tiimari:
xKultaspray(4,5€/pullo)
xLäpinäkyviä helmiä(0,95€/pussi)

Näiden lisäksi todellakin käytin vielä kultaiseksi sprayaamiani ja läpinäkyvällä kynsilakalla päälystämiäni Suomen armeijan nappeja(vuosi sitten huutokaupasta 200kpl/1€) sekä Wanhojen puvustani ylijäänyttä tummanpunaista morsiussatiinia. Sitä joudun ehkä vielä hakemaan vähän lisää...
Aseenani käytin näitä vastaan Brotherin ompelukonetta sekä Fiskarsin mustia kangassaksia ja sekalaista kokoelmaa neuloja ja lankoja.

Lopuksi vielä sneakpeek siihen, mitä tuleman pitää...

Kuvassa vielä vaiheessa, mutta oikeasti valmis.

Tarkoitus oli muuten saattaa tämä projekti loppuun tällä viikollu, mutta kipeytyneen ranteen vuoksi täytynee siirtää ensi viikolle.

Sinne ja takaisin

(Forewarn: this time, every single photo you will see has been taken on cellphone. Huomasin nimittäin a. jättäneeni kameran muualle ja b. puhelimellani saa kymmenen kertaa parempia kuvia.)

Köh.

Viime aikaiselle hiljaiselolle on syynsä. Oikeastaan, kaksi tai kolmekin syytä. Ehkä neljäkin. Tai vaikka kuinka monta, jos oikein alkaa laskemaan. Pääsyyt kuitenkin lienevät...
1. Ei ole riittänyt inspiraatio ommella
2. Näihin aikoihin kevättä tapahtuu mm. ylioppilaskirjoitukset
3. Assassin's Creedit & Pokémon White. Tai pelaaminen yleensäkin.

Mutta nyt, kun kevään kirjoituksista ohi on venäjää lukuun ottamatta kaikki, olen saanut taas langan päästä kiinni ja ottanut itseäni niskasta. Tähän kuuluisaan murheenkryyniin VUORIKANKAASEENkin uskalsin koskea, ihan paljain käsin ilman pitkiä tikkuja tai muita apuvälineitä. Eikä se niin kamalaa ollutkaan, kunhan vain rauhallisesti jaksoi ommella ja huolitella vielä. Kyllä, huolittelu on minulle vaikeaa.

Joten, voin ylpeänä todeta, että KYLLÄ, Venäjän takki on nyt valmis. Ja onpa se päällä jo kaupungillakin käyty... kehtaa siis pitää ihan julkisestikin. Lämminkin se on, vähän pelottaa miten siinä kesällä kestää olla - vielä sen kaulaliinan kanssa. Kaulaliinaa muuten yhä kaipailen, vähän harmittaa kun en kesällä napannut matkaani yhtä ehdokasta Gina Tricotista.
Pientä hienosäätöä takki vielä kaipaa, esimerkiksi eteen vielä yksi kiinnityshakanen, uusi tarkistus viimeisten langanpäiden varalle ja muuta pientä. Mutta se on myöhemmän ajan murhe, nyt kylven tässä voittajafiiliksessä tuon vuorin nujerrettuani. Ja on se kyllä aika päheän näköinenkin.

Ja siinä minun 'tavaramerkkini'. Löytyy muuten joka vaatteesta, jonka ompelen.

Seuraava projektini onkin sitten Alice Tales of Symphonian jatko-osasta Dawn of the New World. Mitä, kuka Alice? Mikä Alice? Vuoden pukusuunnitelmiini tuli tosiaan muutos, kuuluisan EI JAKSA EI KIINNOSTA -faktorin vuoksi. Eikä erikoisten materiaalien metsästyskään suuremmin innostanut. Siksipä Genesis ja James muuttuivat Aliceksi ja erääksi toiseksi projektiksi josta en vielä paljasta mitään, sillä se on vähän niin ja näin miten siinä onnistun. Toiveet on korkealla, mutta niin on sitten pudotuskin.

Materiaalit kävin hankkimassa viikonloppuna, hintaa tuli roimat 70 €. Aiemmin hankkimastani mistälie viskoosipuuvillasta pykäisin nyt muutamassa päivässä pöksyt(jotka aiemmin Pattyn pantsuina tunnettiin. Ei huolta, aion niitä siinäkin kyllä pitää). Aika hyvältä nekin näyttää kaikki missä näytän laihalta on hyvää SIIS. Ovathan nämäkin yhtä koristenauhaa vailla valmiit, mutta sen väkerrän muun puvun ohessa morsiussatiinista(hihihi ylijäämää Wanhojen puvusta ♥).

(note to self: vaikka kuinka mahastasi pidätkin, vähän voisit silti keventää)

Ensi kerralla mahdollista vineämistä peruukeista ja lisää work in progress -kuvia Alicesta sekä isompi katsaus materiaalien mysteeriseen maailmaan.