Loppuvuoden yhteenveto

Mo. Hieman pitkäksi venähtäneen blogihiljaisuuden vuoksi en jaksaviitsi kirjoittaa useasta asiasta erillistä merkintää, joten tästä tulee pikainen overview kaikkeen edellisen merkinnän jälkeen. Ja vähän ennenkin? Uudenvuoden lupaksena pidettäköön sitä, että otan itseäni niskasta kiinni ja kirjoitan tänne useammin. Ja aloitan cosplayni joskus jopa ajoissa.

.Venäjä
.Rakan
.Patty
.Finnish Tales -shootti J-kylässä
..teinkö edes muuta?

Hiljaisuuden syyksi voin maninta yleisen laiskuuden lisäksi myös tumblr sekä(viimeaikaiset) netin toimimattomuus marras-joulukuun vaihteessa, työssäoppiminen Kimperillä niihin aikoihin ja yövuoro joulukorttilajittelijana postilla hieman ennen joulua. Mutta! Selittelyt sikseen.

Tänks Juustolle kuvasta. Semla on ihQd44 Valko-Venäjä.

Venäjä. Puku, jonka aloitin jo yli vuosi sitten, ompelin aivan liian kauan, on edelleen hieman kesken enkä ole vielä shootannut. Keväällä sitten! Muutama idea onkin jo olemassa. Kangas on paksua villakangasta(täydellistä Desuconin kesäkelille, right?), puku sisältää vuoren Venezia -vuorikankaasta(jonka kirosin moneen kertaan, mutta arvata saattaa, olen rakastunut vuoriin. Syytän koulua. Ja semlan Wanhojen pukua.). Napit ja koristenauha Sinooperista, kankaat Eurokankaasta. Housut tein itselleni lakkiaisiin ja paita on H&M:ltä. Huivi kaipaa kohennusta. Semla on liian pitkä. Or perhaps I'm just too short.

(note to self: kesän jälkeen on ehkä tullut laihduttua. Let's keep it that way.)

Rakan. En ole kamalasti tainnut tästä puvusta täällä(enkä kai missään?) selittää, joten tästä varmaan tulee myöhemmin ihan asiallinen merkintä. Shootin jälkeen varmaan, mutta tätä en aio kyllä kuvata ennen kevättä ja kukkia - kukkaispoika kun on. semlaa sen sijaan voisi kuvailla

Kuvannut Tytti Levänen muistaakseni. Traconin lauantaina kuvauspalvelusta kuitenkin!

Olin puoliksi varma, ettei tuo takki menisi kiinni - mutta niin vain se meni. Puku oli äärimmäisen mukava pitää, mahdollisiman tunnistamaton ja kerrankin sain pitää lenkkareita. Peruukin otsatukka saattaa kääntyä väärään suuntaan. Ja semla oli mahtava Prinssi - tuo puvun kangas oli mahtava löytö Tallinnasta ja noiden sinisten nauhojen päissä roikkuvat helmikoristeet on hän omin pikku kätösin pujotellut. Ja alemman, kermanvärisen mekontakinpuvun tein muuten minä. Keväällä tosiaan näitä kuvaillaan, en malta odottaa! Koulupuvun takin kauluksen taidan ennen sitä tehdä uusiksi, jos jaksan.

Kuvasta taas vastuussa Juusto.

Patty! Kauan aikaa sitten, kun Vesperia oli vielä uusi ja sen PS3 -versio vasta julkaistu... muistan nähneeni kuvan Pattystä ja ajatelleeni 'tota mä cossaan'. Ja niin kävi, tosin varmaan vuotta tai kolmea myöhemmin kuin aluksi ajattelin! Ja vieläpä ryhmän kanssa.
Patty oli ihana puku pitää, mutta tuska tehdä. Vieläkin on paljon asioita, jotka haluaisin muuttaa tai tehdä uudestaan... Hattu on silkkaa säätöä, kuten suurin osa takistakin sen täydellisestä sivusaumattomuudesta johtuen(ainoat saumat ovat takasauma & olkasaumat). Helmassa on jonkin verran tukikangasta oikean muodon saavuttamiseksi, mutta enemmänkin olisin voinut laittaa. Kengät olivat löytö kirpparilta, hintaa 5,50€ eikä edes haittaa että ovat kokoa pienet.

Ylempi Juuston, alempi Ellan siskopuolen.

Pattyn peruukki tuleekin kokemaan uuden elämän eräässä vuoden 2012 puvussa :> Ja jos se kestää hyvänä, niin vielä yhdessä sen jälkeenkin.

Lopuksi - Finnish Talesin toinen(ja viimeinen) Tales of Vesperia photoshootti oli 14.-16.10., mikä tarkoitti muunmuassa...

Birthdays yay! 8------D

Hurr, shoottikuvia on aivan kamalasti hyviäkivoja mahtavia ja oli kiva, kun kuvaajaksi saatiin tosiaan Ellan siskopuoli ja kaikki ryhmäläiset pääsivät kuviin. Loppubonuksena shoottipäivälle pääsin vielä napsimaan järjestelmäkameralla iltahämärässä kuvia Voronan puvusta(kun varsinaisessa shootissa korvat olivat unohtuneet).

Kattokaa nyt tota valoa. Se oli upea.

Suurin osa noista kuvista, jotka otin, on... no, laadultaan kyseenalaisia kun pääasiassa vain räpsin. Ja valokuvauksesta käsitän muutenkin niin paljon plus vielä järkkäri, omg! Oma kamerani on ehkä seitsemän vuotta vanha ja todella huono.

Tässä kaikki tältä kertaa, vuoden vaihteen jälkeen suunnataan katse taas kerran tulevaan ja aletaan ehkä jopa työstämään projektia jos toista. Ensi sijalla kuitenkin - vielä jonkin aikaa - semlan Wanhojen puku. Kerrankin ajoissa liikkeellä ja kankaat melkein leikattuna.

Sinne ja takaisin

(Forewarn: this time, every single photo you will see has been taken on cellphone. Huomasin nimittäin a. jättäneeni kameran muualle ja b. puhelimellani saa kymmenen kertaa parempia kuvia.)

Köh.

Viime aikaiselle hiljaiselolle on syynsä. Oikeastaan, kaksi tai kolmekin syytä. Ehkä neljäkin. Tai vaikka kuinka monta, jos oikein alkaa laskemaan. Pääsyyt kuitenkin lienevät...
1. Ei ole riittänyt inspiraatio ommella
2. Näihin aikoihin kevättä tapahtuu mm. ylioppilaskirjoitukset
3. Assassin's Creedit & Pokémon White. Tai pelaaminen yleensäkin.

Mutta nyt, kun kevään kirjoituksista ohi on venäjää lukuun ottamatta kaikki, olen saanut taas langan päästä kiinni ja ottanut itseäni niskasta. Tähän kuuluisaan murheenkryyniin VUORIKANKAASEENkin uskalsin koskea, ihan paljain käsin ilman pitkiä tikkuja tai muita apuvälineitä. Eikä se niin kamalaa ollutkaan, kunhan vain rauhallisesti jaksoi ommella ja huolitella vielä. Kyllä, huolittelu on minulle vaikeaa.

Joten, voin ylpeänä todeta, että KYLLÄ, Venäjän takki on nyt valmis. Ja onpa se päällä jo kaupungillakin käyty... kehtaa siis pitää ihan julkisestikin. Lämminkin se on, vähän pelottaa miten siinä kesällä kestää olla - vielä sen kaulaliinan kanssa. Kaulaliinaa muuten yhä kaipailen, vähän harmittaa kun en kesällä napannut matkaani yhtä ehdokasta Gina Tricotista.
Pientä hienosäätöä takki vielä kaipaa, esimerkiksi eteen vielä yksi kiinnityshakanen, uusi tarkistus viimeisten langanpäiden varalle ja muuta pientä. Mutta se on myöhemmän ajan murhe, nyt kylven tässä voittajafiiliksessä tuon vuorin nujerrettuani. Ja on se kyllä aika päheän näköinenkin.

Ja siinä minun 'tavaramerkkini'. Löytyy muuten joka vaatteesta, jonka ompelen.

Seuraava projektini onkin sitten Alice Tales of Symphonian jatko-osasta Dawn of the New World. Mitä, kuka Alice? Mikä Alice? Vuoden pukusuunnitelmiini tuli tosiaan muutos, kuuluisan EI JAKSA EI KIINNOSTA -faktorin vuoksi. Eikä erikoisten materiaalien metsästyskään suuremmin innostanut. Siksipä Genesis ja James muuttuivat Aliceksi ja erääksi toiseksi projektiksi josta en vielä paljasta mitään, sillä se on vähän niin ja näin miten siinä onnistun. Toiveet on korkealla, mutta niin on sitten pudotuskin.

Materiaalit kävin hankkimassa viikonloppuna, hintaa tuli roimat 70 €. Aiemmin hankkimastani mistälie viskoosipuuvillasta pykäisin nyt muutamassa päivässä pöksyt(jotka aiemmin Pattyn pantsuina tunnettiin. Ei huolta, aion niitä siinäkin kyllä pitää). Aika hyvältä nekin näyttää kaikki missä näytän laihalta on hyvää SIIS. Ovathan nämäkin yhtä koristenauhaa vailla valmiit, mutta sen väkerrän muun puvun ohessa morsiussatiinista(hihihi ylijäämää Wanhojen puvusta ♥).

(note to self: vaikka kuinka mahastasi pidätkin, vähän voisit silti keventää)

Ensi kerralla mahdollista vineämistä peruukeista ja lisää work in progress -kuvia Alicesta sekä isompi katsaus materiaalien mysteeriseen maailmaan.

WIP: Näin syntyy Venäjä

Uhkasin jo jokin aika sitten laittaa juttua tästö keskeneräisestä puvustani, mutta se vähän jäi syystä tai toisesta - joista yksikään ei todellakaan ole se, etten tehnyt sitä.
Enivei, tarkoitus oli saada Venäjä käyttökuntoon uuteen vuoteen mennessä, ja, no.... ei tule. Ei sillä, ettei aikaa tai rahaa olisi ollut, ennemminkin ei vain huvittanut/en jaksanut/kinosti. Ompelun aloittaminen on jostain syystä niin vaikeaa... *valivali* Enkä halua koskea siihen vuorikankaaseen. Piste. Ja kun takkikin on vielä kesken ja pitäisi ommella sen lisäksi housut sekä paita, niin kyllä se aika alkaa jo loppumaan. Varsinkin kun kerrankin on jopa töitä joulun alle.

Mutta katsotaanpas mitä olen saanut aikaan tähän mennessä, ei sitä siltikään enää missään alkutekijöissä olla.
Materiaalit haalin kokoon mm. Eurokankaasta ja Sinooperista ja yhteishinnaksi - siis ainoastaan takkiin - tuli noin 40 €.
Takkikangas on Lado -takkivillaa(9,90€/m), sellaista paksua ja pistelevää ja purkautumatonta. Vähän kuin villakangas, mutta ei ihan niin... villakangas. Sain alennusta 1,98€ koska kankaan nurjalla puolella oli mustaa nukkaa jonka sai nyppimällä pois. Hah. Tätä ostin vähän päälle kaksi metriä.
Vuorikankaaksi valitsin hieman kiiltävän, oikean vuorikankaan - siis Venezia -vuorikankaan(7,90€/m). Sitä ostin hieman alle kaksi metriä - ja jos saan sanoa, en halua koskea tähän. Se on niin.. ohutta. Onnistun varmaan repimään ja tuhoamaan sen kymmenellä eri tavalla ommellessani.
Tarkoitus oli ostaa Eurokankaasta vielä hakasia puvun kiinnitykseen, mutten löytänyt kuin pieniä joita olikin jo kotona. En siis ostanut.
Sinooperista lötyivät sitten loput tarpeet - napit ja koristenauha. Tummanpunaista koristenauhaa ostin viisimetriä, hinta taisi olla vähän päälle euron metri. Punaista sen takia, että ruskeaa tai punaruskeaa koristenauhaa ei löytynyt sellaisena kuin olisin halunnut.
Nappeja ostin kuusi. Hopeisia ja neliskanttisia, koristeellisia nappeja. Hinta 1,50€/kpl. Jyväskylän nappivalikoima on supistunut huomattavasti sen jälkeen kun Askartelupuoti Pia muutti Eurokankaan vierestä Forumin alakaertaan - lopettivat samalla nappien myymisen, eikä niitä oikein muualtakan löydä muita kuin muutamia perusmuovisia.

Näistä kasaantuu Venäjä. Toivottavasti.

Kaavat muokkasin, taas kerran, Suuren Käsityölehden kaavoista. Taisi olla melko uudesta numerosta jakun kaava - eipä sille kamalasti muuta tarvinnut tehdä kuin pidentää ja poistella muotolaskoksia ja muuta. Nyt olen ommellessa päässyt siihen vaiheeseen, että pitäisi ommella loput napit kiinni ja vihdoinkin tehdä se vuori. Ensi kerralla olisi toivottavasti jotain syvällisempää analyysiä vuorista ja toivottavasti ainakin takin osalta valmis puku.

Tältä se nyt näyttää. Olkatoppauksen tarve, luulen ma.

Ensi vuoden suunnitelmille on tullut sen verran muutoksia, että taidan alkaakin tehdä Pattya jo sen verran aikaisemmin, että saisin pidettyä edes takkia penkkareissani. Siihen sitten sukkahousut/tms. ja solkikengät sekä joku peruukki. Kyllähän se menee siinä missä joku muukin puku.
Loppuvuodelle olen semlan kanssa suunnitellut sitten vielä Silver Diamond cosseja. Saattavat kyllä venyä kesälle 2012... Minä olisin Rakan - yllätys yllätys, sellainen kukkaispoika kun on - ja siskoseni olisi Prinssi - the Epicness! Pääsen sitten auttelemaan semlaa, kun tuo Prinssi on aikaa ja vaivaa vaativampi kuin Rakan...
Vaikka sanotaanhan sitä, että yksinkertainen on haastava.

Siinä ne siskoks- siis veljekset on.