Sinne ja takaisin

(Forewarn: this time, every single photo you will see has been taken on cellphone. Huomasin nimittäin a. jättäneeni kameran muualle ja b. puhelimellani saa kymmenen kertaa parempia kuvia.)

Köh.

Viime aikaiselle hiljaiselolle on syynsä. Oikeastaan, kaksi tai kolmekin syytä. Ehkä neljäkin. Tai vaikka kuinka monta, jos oikein alkaa laskemaan. Pääsyyt kuitenkin lienevät...
1. Ei ole riittänyt inspiraatio ommella
2. Näihin aikoihin kevättä tapahtuu mm. ylioppilaskirjoitukset
3. Assassin's Creedit & Pokémon White. Tai pelaaminen yleensäkin.

Mutta nyt, kun kevään kirjoituksista ohi on venäjää lukuun ottamatta kaikki, olen saanut taas langan päästä kiinni ja ottanut itseäni niskasta. Tähän kuuluisaan murheenkryyniin VUORIKANKAASEENkin uskalsin koskea, ihan paljain käsin ilman pitkiä tikkuja tai muita apuvälineitä. Eikä se niin kamalaa ollutkaan, kunhan vain rauhallisesti jaksoi ommella ja huolitella vielä. Kyllä, huolittelu on minulle vaikeaa.

Joten, voin ylpeänä todeta, että KYLLÄ, Venäjän takki on nyt valmis. Ja onpa se päällä jo kaupungillakin käyty... kehtaa siis pitää ihan julkisestikin. Lämminkin se on, vähän pelottaa miten siinä kesällä kestää olla - vielä sen kaulaliinan kanssa. Kaulaliinaa muuten yhä kaipailen, vähän harmittaa kun en kesällä napannut matkaani yhtä ehdokasta Gina Tricotista.
Pientä hienosäätöä takki vielä kaipaa, esimerkiksi eteen vielä yksi kiinnityshakanen, uusi tarkistus viimeisten langanpäiden varalle ja muuta pientä. Mutta se on myöhemmän ajan murhe, nyt kylven tässä voittajafiiliksessä tuon vuorin nujerrettuani. Ja on se kyllä aika päheän näköinenkin.

Ja siinä minun 'tavaramerkkini'. Löytyy muuten joka vaatteesta, jonka ompelen.

Seuraava projektini onkin sitten Alice Tales of Symphonian jatko-osasta Dawn of the New World. Mitä, kuka Alice? Mikä Alice? Vuoden pukusuunnitelmiini tuli tosiaan muutos, kuuluisan EI JAKSA EI KIINNOSTA -faktorin vuoksi. Eikä erikoisten materiaalien metsästyskään suuremmin innostanut. Siksipä Genesis ja James muuttuivat Aliceksi ja erääksi toiseksi projektiksi josta en vielä paljasta mitään, sillä se on vähän niin ja näin miten siinä onnistun. Toiveet on korkealla, mutta niin on sitten pudotuskin.

Materiaalit kävin hankkimassa viikonloppuna, hintaa tuli roimat 70 €. Aiemmin hankkimastani mistälie viskoosipuuvillasta pykäisin nyt muutamassa päivässä pöksyt(jotka aiemmin Pattyn pantsuina tunnettiin. Ei huolta, aion niitä siinäkin kyllä pitää). Aika hyvältä nekin näyttää kaikki missä näytän laihalta on hyvää SIIS. Ovathan nämäkin yhtä koristenauhaa vailla valmiit, mutta sen väkerrän muun puvun ohessa morsiussatiinista(hihihi ylijäämää Wanhojen puvusta ♥).

(note to self: vaikka kuinka mahastasi pidätkin, vähän voisit silti keventää)

Ensi kerralla mahdollista vineämistä peruukeista ja lisää work in progress -kuvia Alicesta sekä isompi katsaus materiaalien mysteeriseen maailmaan.