torstai 2. syyskuuta 2010

Bending the truth

Tässä pohdiskelin ensivuoden pukusuunnitelmiani ja erityisesti sitä, miten ne sopivat yhteen silmälasieni kanssa(-8.00, -8.75 jos kiinnostaa, piilarit hankinnassa joskus). Havaitsin yhteensopivuuden olevan 0/3 kun taas tänä vuonna oli sentään 1/3. Ah well. Onneksi on sentään kolmet lasit mistä valita pukuun sopivimmat. Parhaimmillaan olen onnistunut uskottelemaan lasien kuuluvan pukuun.

Ei, Preussilla ei ole laseja muttei nuo nyt pahaltakaan näytä. Ignorataan toki se että näytän idiootilta. Ja se etten omista punaisia piilareita. Vielä.

Ja tästä pääsemmekin päivän aiheeseen - kuinka paljon valmis puku loppujen lopuksi näyttää alkuperäiseltä hahmon puvulta. Ignoratkaamme täysin kasvoihin ja ruumiinrakenteeseen liittyvät seikat ainakin tällä kertaa.
Osa cosplayaajista, olen huomannut, ovat kovin fanaattisia yksityiskohtien kanssa, lopputuloksen on oltava juuri kuin hahmolla. Ei siinä mitään pahaa ole, tämä ehkä tuottaakin meille paljon luovia ja mielenkiintoisia ratkaisuja puvun toteutuksessa.  Itse olen hieman vapaamielisempi - en noudata orjallisesti alkuperäistä designia, vaan yritän sovittaa sen tähän maailmaan. TV-ruudussa, tietokoneelta tai pokkarista hahmot näyttävät aika lailla erilaisilta kuin me.

Hankaluuksia aiheuttavat värit - miksi mistään ei löydy oikeanväristä pinkkiä oikeassa materiaalissa? - kankaan materiaali - miksi pinkkiä tekonahkaa ei ole helposti saatavilla? - ja hahmon hiukset - pinkkejä peruukkeja on niin monen värisiä! Miksi haluamani mallista peruukkia ei ole oikeassa sävyssä? Toki on muitakin päätävaivaavia seikkoja, mutta nämä nyt tulevat ensinnä mieleen.

Todellisuus totta kai asettaa tiettyjä rajoja - hahmo, joka levitoi kolmenkymmenen sentin korkeudella voi olla varsin hankala toteutta. Erityisesti kun mukaan lisätään muutama irrallaan leijuva osanen. Voisin selittää ummet ja lammet yhdestä Tales of Symphonian bosseista, Pronymasta, mutta ei nyt. Olen toki tehnyt muutaman alkuperäiselle lähes uskollisen asun, parhaana esimerkkinä ehkä FMAn Ed.

Myönnetään, tuo peruukki ei ansaitsisi elää ja tuo kamera tuo 'hyvän' lisän. En tainnut edes bindata tai mitään. Oi niitä aikoja. Kuva by Ella, uskoisin.
Ajattelen usein, että Edin takki on jonkinlaista villaneulosta. No, minä en sellaista ala hankkimaan, joten käytin pellavaa. Helposti rypistyvää, mutta kevyttä, mukavaa ommella ja kivan näköistä. Housut olivat - luonnollisesti - nahkaa(ei paras valinta kesällä...) ja kenkiinkin 'panostin'.

Hieman enemmän alkuperäistä designiä muutin nyt uusimmassa puvussani - Nataliassa. Malliksi otin pelin concept artin, kun tuo anime versio ei ole aivan niin mieleeni. ..okei, jos totta puhutaan, hihat ne lopulta muuttivat minun mieleni. Concept artissa hihat ovat isommat. Mitä isommat, sitä paremmat.

Peli vs. anime

Natalian huivi, tuo oranssiin vivahtavan keltainen lärpäke, tuotti minulle ehkä eniten vaikeuksia. En löytänyt tarpeeksi ohutta läpinäkymätöntä kangasta haluamani sävyisenä, joten päädyin eräänlaiseen harsoon. Se purkautuu kokoajan, mutta pienellä vaivalla siitä sai varsin siivon joskin ehkä hieman liian pitkän huivin. Oikein mukava.

Siinähän se. Takana Tearina on Aselea ja kuva on semlan käsialaa. Kai.

Saattaa myös huomata, että peruukkini on melko erilainen kuin mitä  hahmon hiukset ovat. Tämä on yksi kohta missä pyrin suuresti realistiseen lopputulokseen - hiukset. Haluan luonnollisen värisen ja luonnollisen mallisen peruukin, joka kuitenkin tyyliltään muistuttaa hahmon omia hiuksia ja sopii hahmolle. Natalian hiukset ovat kyllä lyhyemmät ja vain laineilla, ei korkkiruuvikiharoilla, mutta  prinsessalle sopii hyvin kunnon kiharat. Pituusongelman ajattelin ratkaista pinneillä. Aina se kuitenkin jäi... no, jos joskus vielä pidän tätä pukua, niin ehkä sitten.

Yksi usein coneissa esiintyvä häiriötekijä on myös laukut. Se on aina tiellä ja se häiritsee pukua. Yritänkin aina löytää mahdollisimman pukuun sopivan laukun. Ehkä parhaiten onnistuin tänä vuonna Desuconissa - laukku oli kuin osa pukua, eikä tullut tielle(ja pukuhan oli Ruotsi Hetaliasta.) Vyölaukku oli myöskin helpottava kantaa - se ei voinut unohtua mihinkään.
Toisaalta, Nataliassakin olin luova - prinsessamme kun on jousiampuja ja hänellä on nuoliviini. Sattumalta omistan laukun, jonka hihna näyttää juuri oikealta. ...samalla laukku myös piti lerpahtelevaa puhun yläreunaa paikoillaan.

Kaunis punainen nuoli osoittaa missä laukkuni sijaitsi. Oikeastihan se on brittiläinen kiikarilaukku Varustelekasta... Kuvan löysin jostain. En tiedä kuka on ottanut. :/ Mutta tietokoneellani tämä oli kyllä.

En tietenkään sano, että meidän kaikkien pitäisi alkaa kulkemaan oikopolkuja. En todellakaan. Minusta on ihana katsoa pukuja, jotka ovat täydellisiä kopioita hahmon puvusta, tutkailla kaikkia niitä keinoja, joilla voi sen toteutta. Itse käytän tätä kyseistä oikopolkua pääasiassa siitä syystä, että olen laiska eikä minulla ole kamalasti kokemusta pukujen ompelusta(tai kärsivällisyyttä).
Totta kai puvun ompelussa tarvitsee paljon luovuutta, mitä materiaalia käyttää mihinkin ja miten muokkaa kaavoja... hahmon alkuperäisestä designistä poiketessa täytyy kuitenkin olla varovainen - liian pitkälle ei saa mennä. Onneksi minulla ei ole siitä kuvamateriaalia, mutta ensimmäistä cosplaytani tuskin tunnistaisi Reniksi.
Se oli aika paha.

2 kommenttia:

  1. Olen yhä sitä mieltä, että Natalia-peruukkisi oli hyvä valinta! *3* Näyttää luonnolliselta ja hahmoon sopivalta - en enää edes meinaa muistaa, millaiset hiukset Natalialla oikeasti on. :,D

    VastaaPoista
  2. Vorona: Kiits~
    ..pakko sanoa, mutte se ON ihana(ja tykkään muutenkin siitä enemmän kuin Natalian oikeasta tukasta. Se on jotenkin... outo.)
    Tosin haluaisin vielä joskus kokeilla sitä niiden pinnien kanssa... :'D

    VastaaPoista