Uusi vuosi, uudet kujeet jne. Erityisesti uudet puvut! Kamalasti olisi kaikkia kivoja pukuja, jotka olisi hauska tehdä, mutta. Rajalliset resurssit ja aika tulevat ikävästi vastaan. Katsotaanpa... tämän vuoden puvut ovatkin sitten todella pelipainotteisia! Sopii minulle, sillä muutenkin kiinnostuksen kohteeni nojaavat aika rankasti peleihin. Peleissä on omalla tavalla ihana seurata esim. pukujen liikkeitä tuulessa, hahmojen hiuksia... ja, no, vähän kaikkea. Riippuu tosin pelistä - Fire Emblemeissä ei turhan paljon tuulessa hulmuavia pukuja näy. Varsinkaan vanhoissa GBA peleissä...

Mistä päästäänkin ensimmäiseen pukuuni! Louise pelistä Fire Emblem: Rekka no Ken(Blazing Sword), USAssa tunnetaan myös pelkästään Fire Embleminä.
Myönnän, en ole pelannut peliä siihen asti, missä Louise tulee mukaan. Ei ole semlakaan, ja hän sentään cossaa kanssani Pentiä, Louisen aviomiestä ja mitäliemaagilordia. Enivei. Louise on nätti. Louisen puku on nätti.

Vaaleanpunaista. Yikes.

Peruukkina aion käyttää samaa, kuin Pattyssa, paitaan minulla on jo sametti ja viittaan vuorikangas(yhdestä semlan puvusta ylijäänyt valtava pala). Sekä palanen Wonderflexiä josta yritän vääntää nuo haarniskakappaleet. Suurin haaste tulee varmaan olemaan jousipyssy, se kun on tuollainen hämmentävän mallinen. Nuoliin löysin tuton, linkkaan varmaan tänne kunhan kirjoittelen jonkin sorttista merkintää Louisesta. Trivia - aluksi oli tarkoitus tehdä jokin FE -cossi pelistä, jonka olin jo pelannut. Esim. Rhys, Artur, Leanne, Ewan, Tormod, Janaff... Mutta sitten pläräsin eri hahmoja FE wikissä, ihastuin Pentin designiin, näytin semlalle joka vei sen, klikkasin linkistä Louiseen ja - rakastuin uudestaan.


Vuosi ei ole cosplay -vuosi ilman Finnish Tales -ryhmää. Tänä vuonna se on, dundundun, Tales of Graces, joka - mainosmainos - julkaistaan Pohjois-Amerikassa maaliskuussa ja Euroopassa kesällä. Syystä tai toisesta, minun osakseni lankesi olla Hubert Ozwell, päähenkilön pikkuveli ja sotilas. Idea kai lähti siitä, että halusin vaihteeksi cossata hahmoa, jolla on silmälasit(vaikkei se enää mikään ongelma olekaan). Ja sitten joku sanoi, että meissä on jotakin yhdennäköisyyttä...

En edes halua aloittaa tästä puvusta. TOISET pitkät valkoiset saappaat? Turkoosi kokovartalosukka? Lyhyt sininen peruukki? Ja silti, silti odotan innolla että viitsisin aloittaa tämän. Kauluksen takaosassa on kuvio, jonka ehdottomasti haluan kirjailla käsin. Paree siis aloittaa ajoissa.

Jotain masokismia tuon käsinvääntäminen taitaa olla.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, Emperor Mateus of Palmecia. Final Fantasy II. Emperor of Heaven -version Dissidia -versio. Uuh ja aah, kun tämän näin paluuta ei ollut. tosin oli toinenkin vaihtoehto, mutta ehkä joskus toisena vuonna semla taas vaihteeksi fiittaa, tällä kertaa FFIIstä prinsessa Hildana.

Nättejä, uusia asioita puvussa. Jes!

Kolme siipiparia. Sifonkinen kaapu. Hämmentävä selkäkoriste. Ei jalkoja. Hermeettisen mittainen sauva. Tuo alin kerros tuossa kaavussa on ihana - en malta odoittaa, että pääsen maalailemaan siihen noita pilvikuvioita. Helminauhoihin haluaisin ostaa aivan mahtavia lasihelmiä, mutta katsoo nyt miten rahaa riittää. Saattaa myös olla, että tässä puvussa uskaltaudun lavallekin, mutta apuaentiedäriittääköuskallus!


Nämä nyt ainakin! Jos ehdinjaksanviitsin, haluaisin tehdä vielä jonkin sivuprojektin ja/tai yksinkertaisen puvun. Vaihtoehtoja on muutamia, ja semlankin olen saanut nakitettua parikseni ainakin yhteen :>


Loppubonuksena - Assbell! Tai siis, Asbel Lhant. Tales of Gracesin pääpoju ja puku, jonka teen mutten itselleni. Tilaustyönä taas kerran Ellalle.

Asbel on oikeatsi Elvis.

Asbelin puku on sairas. Paha. Tappava. En varmaan suostuisi edes tekemään sitä, ellen olisi joskus muinoin vuonna 2007(kai) ajatellut Asbelin nähdessäni 'vitsin makeet kuteet ja hyvän värinen tukka. Voisin cossia'. Mielipide muuttui sitten siinä vaiheessa kun ensikertaa näin Asbelin avaavan suunsa - hahmo ärsytti, mutta puku miellytti. Katsokaa nyt noita hihoja.

(ilmoitusluontoisesti, kello on 04:32 kun tämän kirjoitin. Uniaika!)
(ps. oikeasti menin nukkumaan 05:30, ja lähetin tämän kunhan heräsn)

Loppuvuoden yhteenveto

Mo. Hieman pitkäksi venähtäneen blogihiljaisuuden vuoksi en jaksaviitsi kirjoittaa useasta asiasta erillistä merkintää, joten tästä tulee pikainen overview kaikkeen edellisen merkinnän jälkeen. Ja vähän ennenkin? Uudenvuoden lupaksena pidettäköön sitä, että otan itseäni niskasta kiinni ja kirjoitan tänne useammin. Ja aloitan cosplayni joskus jopa ajoissa.

.Venäjä
.Rakan
.Patty
.Finnish Tales -shootti J-kylässä
..teinkö edes muuta?

Hiljaisuuden syyksi voin maninta yleisen laiskuuden lisäksi myös tumblr sekä(viimeaikaiset) netin toimimattomuus marras-joulukuun vaihteessa, työssäoppiminen Kimperillä niihin aikoihin ja yövuoro joulukorttilajittelijana postilla hieman ennen joulua. Mutta! Selittelyt sikseen.

Tänks Juustolle kuvasta. Semla on ihQd44 Valko-Venäjä.

Venäjä. Puku, jonka aloitin jo yli vuosi sitten, ompelin aivan liian kauan, on edelleen hieman kesken enkä ole vielä shootannut. Keväällä sitten! Muutama idea onkin jo olemassa. Kangas on paksua villakangasta(täydellistä Desuconin kesäkelille, right?), puku sisältää vuoren Venezia -vuorikankaasta(jonka kirosin moneen kertaan, mutta arvata saattaa, olen rakastunut vuoriin. Syytän koulua. Ja semlan Wanhojen pukua.). Napit ja koristenauha Sinooperista, kankaat Eurokankaasta. Housut tein itselleni lakkiaisiin ja paita on H&M:ltä. Huivi kaipaa kohennusta. Semla on liian pitkä. Or perhaps I'm just too short.

(note to self: kesän jälkeen on ehkä tullut laihduttua. Let's keep it that way.)

Rakan. En ole kamalasti tainnut tästä puvusta täällä(enkä kai missään?) selittää, joten tästä varmaan tulee myöhemmin ihan asiallinen merkintä. Shootin jälkeen varmaan, mutta tätä en aio kyllä kuvata ennen kevättä ja kukkia - kukkaispoika kun on. semlaa sen sijaan voisi kuvailla

Kuvannut Tytti Levänen muistaakseni. Traconin lauantaina kuvauspalvelusta kuitenkin!

Olin puoliksi varma, ettei tuo takki menisi kiinni - mutta niin vain se meni. Puku oli äärimmäisen mukava pitää, mahdollisiman tunnistamaton ja kerrankin sain pitää lenkkareita. Peruukin otsatukka saattaa kääntyä väärään suuntaan. Ja semla oli mahtava Prinssi - tuo puvun kangas oli mahtava löytö Tallinnasta ja noiden sinisten nauhojen päissä roikkuvat helmikoristeet on hän omin pikku kätösin pujotellut. Ja alemman, kermanvärisen mekontakinpuvun tein muuten minä. Keväällä tosiaan näitä kuvaillaan, en malta odottaa! Koulupuvun takin kauluksen taidan ennen sitä tehdä uusiksi, jos jaksan.

Kuvasta taas vastuussa Juusto.

Patty! Kauan aikaa sitten, kun Vesperia oli vielä uusi ja sen PS3 -versio vasta julkaistu... muistan nähneeni kuvan Pattystä ja ajatelleeni 'tota mä cossaan'. Ja niin kävi, tosin varmaan vuotta tai kolmea myöhemmin kuin aluksi ajattelin! Ja vieläpä ryhmän kanssa.
Patty oli ihana puku pitää, mutta tuska tehdä. Vieläkin on paljon asioita, jotka haluaisin muuttaa tai tehdä uudestaan... Hattu on silkkaa säätöä, kuten suurin osa takistakin sen täydellisestä sivusaumattomuudesta johtuen(ainoat saumat ovat takasauma & olkasaumat). Helmassa on jonkin verran tukikangasta oikean muodon saavuttamiseksi, mutta enemmänkin olisin voinut laittaa. Kengät olivat löytö kirpparilta, hintaa 5,50€ eikä edes haittaa että ovat kokoa pienet.

Ylempi Juuston, alempi Ellan siskopuolen.

Pattyn peruukki tuleekin kokemaan uuden elämän eräässä vuoden 2012 puvussa :> Ja jos se kestää hyvänä, niin vielä yhdessä sen jälkeenkin.

Lopuksi - Finnish Talesin toinen(ja viimeinen) Tales of Vesperia photoshootti oli 14.-16.10., mikä tarkoitti muunmuassa...

Birthdays yay! 8------D

Hurr, shoottikuvia on aivan kamalasti hyviäkivoja mahtavia ja oli kiva, kun kuvaajaksi saatiin tosiaan Ellan siskopuoli ja kaikki ryhmäläiset pääsivät kuviin. Loppubonuksena shoottipäivälle pääsin vielä napsimaan järjestelmäkameralla iltahämärässä kuvia Voronan puvusta(kun varsinaisessa shootissa korvat olivat unohtuneet).

Kattokaa nyt tota valoa. Se oli upea.

Suurin osa noista kuvista, jotka otin, on... no, laadultaan kyseenalaisia kun pääasiassa vain räpsin. Ja valokuvauksesta käsitän muutenkin niin paljon plus vielä järkkäri, omg! Oma kamerani on ehkä seitsemän vuotta vanha ja todella huono.

Tässä kaikki tältä kertaa, vuoden vaihteen jälkeen suunnataan katse taas kerran tulevaan ja aletaan ehkä jopa työstämään projektia jos toista. Ensi sijalla kuitenkin - vielä jonkin aikaa - semlan Wanhojen puku. Kerrankin ajoissa liikkeellä ja kankaat melkein leikattuna.

Kotkasta Traconiin

Tällä kertaa minulla on oikeasti syy päivitysten vähyyteen - aloitin opiskelun ammattiopistossa, kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin ja sen lisäksi muutin tuossa noin viikko sitten omaan asuntooni. Jännää!

Aloitetaanpa nyt kuitenkin. Ensiksi photoshootmatka Kotkaan Vesperian merkeissä. Oli mahtavaa, vaikka koko ryhmä ei ollut paikalla eikä kaikilla paikalla olijoilla ollut puku valmiina.

Edestä taakse - Juusto/Yuri, Ella/Karol, allekirjoittanut/Patty, Aselea/Estelle,
 Minna/Raven sekä semla/Duke piileksii ihana takana. Kuvasta vastasi
Vorona ja avustajana pyöri Luca.

Kotkassa oli ehkä hienon puisto shoottausta varten. Rakastuin täysin, pitää saada uusi shootti Kotkaan joskus! Varsinkin, kun kaikki eivät olleet tällä kertaa etc, mutta myös siksi että nyt koimme hieman takaiskuja esimerkiksi sateisen lauantain vuoksi.  Aselean kengätkään eivät toimineet, kuten piti ja semla onnistui hajottamaan pukunsa tehokkaasti. Myös Ellan puku pääsi shootin jälkeen vielä huoltoon. Itselläni oli ongelmina erityisesti piilolinssit. :| Osaan pistää piilarit silmiin. Oikeasti. Kotkassa vain tapahtui jokin ihmeellinen lagaus, enkä onnistunut tunkemaan mokomia silmiini lauantaina. Sunnuntaina en edes viitsinyt yrittää, linssejäki kun oli vain yksi pari jäljellä. Pppppah.

Lauantain  satoa. ...mitä tässä hei tapahtuu :---D

Suosikkikuva lauantailta!

Setä ja lapset, osa 1

Ne paikat! Tykkään tästä kuvasta muuten tosi paljon.

Setä ja lapset, osa 2

Ja sitten Traconiin! Jopa melkein ihan ajallaan tulee merkintä. Vau. I'm impressed. Tämä Tracon oli epätavanomainen muutamallakin tavalla omalle pienellä joukkiolleni - ensinnäkin, me emme olleet yötä Tampereella, vaan matkasimme kotiin la-su yöksi. Saimme kuitenkin kyydit jokaiseen suuntaan, niin rahaa ei kulunut turhaan! Toisekseen, kävimme myös katsomassa kaikki cosplaykisat - tämä oli muutenkin ensimmäinen kerta, kun olimme kokomnaista kisaa katsomassa. Oli huikeaa, varsinkin kun Tamperetalon Iso Sali on oikeasti... ISO. Puvut olivat myös nättejä ja vaikka olisikin halunnut omien kavereidensa voittavan WCS -karsinnat, oli voittajaparin esitys upea eli onnittelut sinne! Biisinkin tunnistin - en muista enää tarkalleen, mutta taisi olla Immediate Musicin Imperativa tai ehkä Two Steps from Hellin Dragon Rider. Nojaa.

Lauantaina olin Rakan. Jostain syystä puvusta ei ole kamalasti kuvia, siskon kanssa ei alettu suuremmin shoottaamaan. Semlalla olikin hauskaa lauantaina - Prinssin puvussa, vaikka melko kevyt ja ilmava ja yksinkertainen(?) onkin, liikkuvuus on rajattu. Rinnan ja selän yli meneviä nauhoja on pidettävä ylhäällä jatkuvasti, helma on pitkä ja pitkät tekokynnet haittaavat tavaroihin tarttumista. Useampaan otteeseen jouduinkin hoitamaan askareita(esim. maksaminen) siskon puolesta.
Yritän saada kuvia Rakanista viimeistään pukumerkintään :| Voisi shootin tässä joskus pitääkin, kun kerran puku on ja siitä pidän - mutta näistä pitämisen syistä lisää sitten asianomaisessa merkinnässä!
Sunnuntai. Sunnuntaina meillä oli maanmainio Tales of Vesperia ryhmä, jossa jo Kotkassa puuttuvat pukuilijat olivat mukana - eli kymmenen hengen pukuloisto! Huomasin Traconissa pukuani päälle vaihatessani kämmin - olin unohtanut pöksyt/pantsut/shortsit kotiin. Nnnoh, siinäpä sitten vetelin päivän mittaa paitaa alespäin ja olin kumartelematta - taisin selvitä pääasiassa vilauttelematta! Vilautusvaarasta huolimatta oli mahtava päivä.  Shoottailtiin minkä ehdittiin, sillä ryhmästämme jopa kolme - kolme! oikeasti! - napattiin nettipukukisaan, eli aikaa idlaukseen ja yleiseen hengaukseen ei ollut niin paljoa. No, tulipahan sen varjolla mentyä katsomaan sunnuntainkin pukukisa! Pakko sanoa, voitto meni ihan oikealle porukalle esityskisassa - sa laulaminen, herraisäselaulaminen!

Aiempiin lisänä Mintsu/Rita, Vorona/Judith, Luca/Zagi ja mape/Repede! ♥

Nyt kun mietin, pitäisi Pattystakin tehdä se pukumerkintä... nnnoooh, viimeistään JKL shootin jälkeen, kun olisi propitkin tehtynä.
Ostoksia Traconissa en tehnyt melkein yhtään - ostin vain ja ainoastaan kaksi asiaa, sekä sunnuntaina ruokaa. Lauantaina pyörähdettiin Taidekujalla nopeasti ja päädyin ostamaan Alex Mercer avaimenperäkilluttimen. Se on kiva. Olin vähän kahden vaiheilla, olisinkin ostanut sitten Leonardon tai Malikin, mutta päädyin Alexiin. Koska Desusta jo ostin siskon kanssa puoliksi Assassin's Creed tarrojajuttuja. Toinen ostos olikin ihan myyntipöydiltä, taidekirjan nimittäin bongasin. Olin jo sitä pari kertaa katsellut, mutta nyt sain aikaiseksi ostaa kirpaisevaan 30 € hintaan - Dawn: The Worlds of Final Fantasy. Asadfghjklökjhgfdsdd. Yoshitaka Amanon taidetta peleihin I-IV. Rakastan - varsinkin, kun olen nyt kuluneen kesän aikana rakastunut täysin ensimmäisiin Final Fantasyihin ja Yoshitaka Amanon taiteeseen. Ehkä tästä FF -ihastuksestani lisää myöhemmin jossain toisessa postauksessa :----D

Traconista vielä sen verran, että pukuhuoneet. Ne toimivat. Oli tilaa, oli vessoja, oli peilejä... Ehkä enemmän penkkitilaa olisi voinut olla. :/  Cossaajia oli hyviä, ja jopa muutama josta ehdottomasti halusin kuvan  - esimerkkinä M!Hawke ja Assassin's Creed Brotherhood ryhmä. Oli siellä upea Star Wars ryhmäkin, mutta en missään vaiheessa saanut bongattua sitä kuvattavassa ympäristössä. Pah.
(huomaa kansaa, olen huono ottamaan kuvia coneissa. :o )

Noh, ehkä tässä oli kaikki tällä kertaa? Nyt tiskaamaan, kauppaan ja sitten pelaamaan jotakin, mitä posti tänään toi - Final Fantasy IV DS:lle. Excuse me while I fangirl. ♥

ps. mitenni pitkä merkintä?

Minä, cosplay ja vaatetusala

Ehkä joku jo tietääkin, mutta keerotaanpa täällä koko maailmalle. Opiskelen nyt toista viikkoa ammattikoulussa vaatetusalaa, ja keväällä 2013 valmistun vaatetusompelijaksi. Ja sehän on hyvä! Kuinka päästään pois?  Nyt joku muka näppärä voi ajatella, että tuohan meni opiskelemaan ompelua vain ja ainoastaan cosplayn vuoksi.

Väärin.

Miksi siis valitsin vaatetusalan, enkä, sanotaanpa, antiikin kirjallisuutta tai journalismia? En voi väittää, ettei cosplaylla olisi ollut asiassa osaa tai arpaa. Tämä kuitenkin menee vielä syvemmälle - jo peruskoulusta päästessäni harkitsin vaatetusalaa. Lukio kuitenkin voitti tämän kädenväännön pienelle erolla. Mutta nyt... no, yo-pohjaisella linjalla juuri siihen oppilaitokseen jota harkitsinkin.

Myönnetään, cosplayn myötä innostuin ompelemisesta enemmän. Asiaan kyllä vaikutti myös käsitöiden opettajan vaihtuminen paljon parempaan. Mutta kiinostukseni ompeluun ei liity ainoastaan cosplayhin, vaan tutkin mielelläni eri vaatteiden rakenteita ja yritän pohtia, kuinka toteuttaisin jonkin vaatekappaleen.
Myöskään muotisuunnittelija en halua olla. Kyllähän se olisi huikeaa, mutta todennäköisyys menestyä on pieni - raskaalla puurtamisella ja oikeanlaisella asenteella varmasti kyllä mahdollista. En ole kuitenkaan kiinnostunut muodista niin paljoa, että minua suuresti innostaisi suunnitella uusia ja järisyttäviä muotiluomuksia yksi toisen perään.

Ei. Eniten minua vaatetusalalla kiinnostaa puvustus. Teatteri, kyllä, elokuva, vielä enemmän mutta kaikista eniten... oopperapuvustus. Oppilaitoksellani suuri plussa on juuri tällä saralla - vaikka en voikaan erikoistua roolipuvustukseen, kuten Turussa olisin voinut, oppilaitokseltani tilataan joka toinen vuosi Keski-Suomen Alueoopperalle pukuja, joiden valmistukseen me saamme osallistua. Oikeastaan, me teemme puvustuksen. Mahtavaa! (ja keväällä meillä on mahdollisuus lähteä vaihtoon ulkomaille. Plussaa!)

Millaista tämä sitten on tähän mennessä ollut? Vaikea nyt yhden viikon jälkeen sanoa, mutta.. varsin muikeaa. Eihän sitä siinä ajassa ehdi kamalasti vielä mitään tehdä, mitä nyt muutama neulatyyny on tullut tehtyä ja teollisuuskoneella ommeltua - siitä voin sanoa, että varsin erikoinen laite, ehdottomasti parempi kuin kotikoneet.  Ehdottomasti yksi parhaista puolista tähän mennessä on - dun dun - saamme jäädä koulun jälkeen tekemään omia projektjamme koulun koneilla. Tykkään.

Eniten ehkä ärsyttää tämä hidas tahti, haluan edetä tässä hommassa ja tehdä vaatteita, korsetin ja juhlahameen ja istuvan jakun ja ulkotakin ja kaikkea mahdollista. Ilmeisesti korsetti kuitenkin taitaa jäädä toiselle opintovuodelle. Sääli, sillä minulla olisi käyttöä ainakin yhdessä tulevassa puvussa(nätti puku! Kerron lisää lähiaikoina, luulisin).

Jos ei mitään muuta, ainakin nyt olen saanut hankittua asianmukaisia ompelutarvikkeita ompelupuuhiini - esimerkiksikunnollisen neulalajitelman, lisää nuppineuloja ja vaatturinliituja. Ei tarvitse enää turvautua kuulakärkikyniin tai puuväreihin. Myös kaariviivaimia ja ompeluoppikirjoja on tullut hankittua. Yhteensä näihin tarvikkeihin meni toistasataa euroa.

..onhan tässä tietenkin se kuuluisa koira haudattuna. Totta kai tahdon kehittyä ompelijana ja sen myötä tehdä entistä siistimpiä ja kestävämpiä cosplaypukuja.

Tässä merkinnässä ei ollut yhtään kuvia. Eikä kamalasti järkeäkään. Suokaa anteeksi. Kirjoitan tätä melko myöhään ja mielessä pyörivät jo kolme/neljä seuraavaa merkintää - joita voisin hieman useammin jopa kirjoitella. Ensi kertaan, siis...

tl;dr - opiskelen vaatetusompelijaksi, kivaa kun kehityn cosplayerina mutta oikeasti tähtään oopperapuvustajaksi ja saamme jäädä koulun jälkeen ompelemaan omia juttujamme. Ei yhtään kuvia tässä postauksessa nyyh )))): ja ensi kerralla pantsuja.

Ps. Finnish Tales miitti oli taas vaihteeksi mahtava ja siitäkin ehkä jotain kohta puoliin ♥