Ehkä joku jo tietääkin, mutta keerotaanpa täällä koko maailmalle. Opiskelen nyt toista viikkoa ammattikoulussa vaatetusalaa, ja keväällä 2013 valmistun vaatetusompelijaksi. Ja sehän on hyvä!
Väärin.
Miksi siis valitsin vaatetusalan, enkä, sanotaanpa, antiikin kirjallisuutta tai journalismia? En voi väittää, ettei cosplaylla olisi ollut asiassa osaa tai arpaa. Tämä kuitenkin menee vielä syvemmälle - jo peruskoulusta päästessäni harkitsin vaatetusalaa. Lukio kuitenkin voitti tämän kädenväännön pienelle erolla. Mutta nyt... no, yo-pohjaisella linjalla juuri siihen oppilaitokseen jota harkitsinkin.
Myönnetään, cosplayn myötä innostuin ompelemisesta enemmän. Asiaan kyllä vaikutti myös käsitöiden opettajan vaihtuminen paljon parempaan. Mutta kiinostukseni ompeluun ei liity ainoastaan cosplayhin, vaan tutkin mielelläni eri vaatteiden rakenteita ja yritän pohtia, kuinka toteuttaisin jonkin vaatekappaleen.
Myöskään muotisuunnittelija en halua olla. Kyllähän se olisi huikeaa, mutta todennäköisyys menestyä on pieni - raskaalla puurtamisella ja oikeanlaisella asenteella varmasti kyllä mahdollista. En ole kuitenkaan kiinnostunut muodista niin paljoa, että minua suuresti innostaisi suunnitella uusia ja järisyttäviä muotiluomuksia yksi toisen perään.
Ei. Eniten minua vaatetusalalla kiinnostaa puvustus. Teatteri, kyllä, elokuva, vielä enemmän mutta kaikista eniten... oopperapuvustus. Oppilaitoksellani suuri plussa on juuri tällä saralla - vaikka en voikaan erikoistua roolipuvustukseen, kuten Turussa olisin voinut, oppilaitokseltani tilataan joka toinen vuosi Keski-Suomen Alueoopperalle pukuja, joiden valmistukseen me saamme osallistua. Oikeastaan, me teemme puvustuksen. Mahtavaa! (ja keväällä meillä on mahdollisuus lähteä vaihtoon ulkomaille. Plussaa!)
Millaista tämä sitten on tähän mennessä ollut? Vaikea nyt yhden viikon jälkeen sanoa, mutta.. varsin muikeaa. Eihän sitä siinä ajassa ehdi kamalasti vielä mitään tehdä, mitä nyt muutama neulatyyny on tullut tehtyä ja teollisuuskoneella ommeltua - siitä voin sanoa, että varsin erikoinen laite, ehdottomasti parempi kuin kotikoneet. Ehdottomasti yksi parhaista puolista tähän mennessä on - dun dun - saamme jäädä koulun jälkeen tekemään omia projektjamme koulun koneilla. Tykkään.
Eniten ehkä ärsyttää tämä hidas tahti, haluan edetä tässä hommassa ja tehdä vaatteita, korsetin ja juhlahameen ja istuvan jakun ja ulkotakin ja kaikkea mahdollista. Ilmeisesti korsetti kuitenkin taitaa jäädä toiselle opintovuodelle. Sääli, sillä minulla olisi käyttöä ainakin yhdessä tulevassa puvussa(nätti puku! Kerron lisää lähiaikoina, luulisin).
Jos ei mitään muuta, ainakin nyt olen saanut hankittua asianmukaisia ompelutarvikkeita ompelupuuhiini - esimerkiksikunnollisen neulalajitelman, lisää nuppineuloja ja vaatturinliituja. Ei tarvitse enää turvautua kuulakärkikyniin tai puuväreihin. Myös kaariviivaimia ja ompeluoppikirjoja on tullut hankittua. Yhteensä näihin tarvikkeihin meni toistasataa euroa.
..onhan tässä tietenkin se kuuluisa koira haudattuna. Totta kai tahdon kehittyä ompelijana ja sen myötä tehdä entistä siistimpiä ja kestävämpiä cosplaypukuja.
Tässä merkinnässä ei ollut yhtään kuvia. Eikä kamalasti järkeäkään. Suokaa anteeksi. Kirjoitan tätä melko myöhään ja mielessä pyörivät jo kolme/neljä seuraavaa merkintää - joita voisin hieman useammin jopa kirjoitella. Ensi kertaan, siis...
tl;dr - opiskelen vaatetusompelijaksi, kivaa kun kehityn cosplayerina mutta oikeasti tähtään oopperapuvustajaksi ja saamme jäädä koulun jälkeen ompelemaan omia juttujamme. Ei yhtään kuvia tässä postauksessa nyyh )))): ja ensi kerralla pantsuja.
Ps. Finnish Tales miitti oli taas vaihteeksi mahtava ja siitäkin ehkä jotain kohta puoliin ♥
