Bending the truth

Tässä pohdiskelin ensivuoden pukusuunnitelmiani ja erityisesti sitä, miten ne sopivat yhteen silmälasieni kanssa(-8.00, -8.75 jos kiinnostaa, piilarit hankinnassa joskus). Havaitsin yhteensopivuuden olevan 0/3 kun taas tänä vuonna oli sentään 1/3. Ah well. Onneksi on sentään kolmet lasit mistä valita pukuun sopivimmat. Parhaimmillaan olen onnistunut uskottelemaan lasien kuuluvan pukuun.

Ei, Preussilla ei ole laseja muttei nuo nyt pahaltakaan näytä. Ignorataan toki se että näytän idiootilta. Ja se etten omista punaisia piilareita. Vielä.

Ja tästä pääsemmekin päivän aiheeseen - kuinka paljon valmis puku loppujen lopuksi näyttää alkuperäiseltä hahmon puvulta. Ignoratkaamme täysin kasvoihin ja ruumiinrakenteeseen liittyvät seikat ainakin tällä kertaa.
Osa cosplayaajista, olen huomannut, ovat kovin fanaattisia yksityiskohtien kanssa, lopputuloksen on oltava juuri kuin hahmolla. Ei siinä mitään pahaa ole, tämä ehkä tuottaakin meille paljon luovia ja mielenkiintoisia ratkaisuja puvun toteutuksessa.  Itse olen hieman vapaamielisempi - en noudata orjallisesti alkuperäistä designia, vaan yritän sovittaa sen tähän maailmaan. TV-ruudussa, tietokoneelta tai pokkarista hahmot näyttävät aika lailla erilaisilta kuin me.

Hankaluuksia aiheuttavat värit - miksi mistään ei löydy oikeanväristä pinkkiä oikeassa materiaalissa? - kankaan materiaali - miksi pinkkiä tekonahkaa ei ole helposti saatavilla? - ja hahmon hiukset - pinkkejä peruukkeja on niin monen värisiä! Miksi haluamani mallista peruukkia ei ole oikeassa sävyssä? Toki on muitakin päätävaivaavia seikkoja, mutta nämä nyt tulevat ensinnä mieleen.

Todellisuus totta kai asettaa tiettyjä rajoja - hahmo, joka levitoi kolmenkymmenen sentin korkeudella voi olla varsin hankala toteutta. Erityisesti kun mukaan lisätään muutama irrallaan leijuva osanen. Voisin selittää ummet ja lammet yhdestä Tales of Symphonian bosseista, Pronymasta, mutta ei nyt. Olen toki tehnyt muutaman alkuperäiselle lähes uskollisen asun, parhaana esimerkkinä ehkä FMAn Ed.

Myönnetään, tuo peruukki ei ansaitsisi elää ja tuo kamera tuo 'hyvän' lisän. En tainnut edes bindata tai mitään. Oi niitä aikoja. Kuva by Ella, uskoisin.

Ajattelen usein, että Edin takki on jonkinlaista villaneulosta. No, minä en sellaista ala hankkimaan, joten käytin pellavaa. Helposti rypistyvää, mutta kevyttä, mukavaa ommella ja kivan näköistä. Housut olivat - luonnollisesti - nahkaa(ei paras valinta kesällä...) ja kenkiinkin 'panostin'.

Hieman enemmän alkuperäistä designiä muutin nyt uusimmassa puvussani - Nataliassa. Malliksi otin pelin concept artin, kun tuo anime versio ei ole aivan niin mieleeni. ..okei, jos totta puhutaan, hihat ne lopulta muuttivat minun mieleni. Concept artissa hihat ovat isommat. Mitä isommat, sitä paremmat.

Peli vs. anime

Natalian huivi, tuo oranssiin vivahtavan keltainen lärpäke, tuotti minulle ehkä eniten vaikeuksia. En löytänyt tarpeeksi ohutta läpinäkymätöntä kangasta haluamani sävyisenä, joten päädyin eräänlaiseen harsoon. Se purkautuu kokoajan, mutta pienellä vaivalla siitä sai varsin siivon joskin ehkä hieman liian pitkän huivin. Oikein mukava.

Siinähän se. Takana Tearina on Aselea ja kuva on semlan käsialaa. Kai.

Saattaa myös huomata, että peruukkini on melko erilainen kuin mitä  hahmon hiukset ovat. Tämä on yksi kohta missä pyrin suuresti realistiseen lopputulokseen - hiukset. Haluan luonnollisen värisen ja luonnollisen mallisen peruukin, joka kuitenkin tyyliltään muistuttaa hahmon omia hiuksia ja sopii hahmolle. Natalian hiukset ovat kyllä lyhyemmät ja vain laineilla, ei korkkiruuvikiharoilla, mutta  prinsessalle sopii hyvin kunnon kiharat. Pituusongelman ajattelin ratkaista pinneillä. Aina se kuitenkin jäi... no, jos joskus vielä pidän tätä pukua, niin ehkä sitten.

Yksi usein coneissa esiintyvä häiriötekijä on myös laukut. Se on aina tiellä ja se häiritsee pukua. Yritänkin aina löytää mahdollisimman pukuun sopivan laukun. Ehkä parhaiten onnistuin tänä vuonna Desuconissa - laukku oli kuin osa pukua, eikä tullut tielle(ja pukuhan oli Ruotsi Hetaliasta.) Vyölaukku oli myöskin helpottava kantaa - se ei voinut unohtua mihinkään.
Toisaalta, Nataliassakin olin luova - prinsessamme kun on jousiampuja ja hänellä on nuoliviini. Sattumalta omistan laukun, jonka hihna näyttää juuri oikealta. ...samalla laukku myös piti lerpahtelevaa puhun yläreunaa paikoillaan.

Kaunis punainen nuoli osoittaa missä laukkuni sijaitsi. Oikeastihan se on brittiläinen kiikarilaukku Varustelekasta... Kuvan löysin jostain. En tiedä kuka on ottanut. :/ Mutta tietokoneellani tämä oli kyllä.

En tietenkään sano, että meidän kaikkien pitäisi alkaa kulkemaan oikopolkuja. En todellakaan. Minusta on ihana katsoa pukuja, jotka ovat täydellisiä kopioita hahmon puvusta, tutkailla kaikkia niitä keinoja, joilla voi sen toteutta. Itse käytän tätä kyseistä oikopolkua pääasiassa siitä syystä, että olen laiska eikä minulla ole kamalasti kokemusta pukujen ompelusta(tai kärsivällisyyttä).
Totta kai puvun ompelussa tarvitsee paljon luovuutta, mitä materiaalia käyttää mihinkin ja miten muokkaa kaavoja... hahmon alkuperäisestä designistä poiketessa täytyy kuitenkin olla varovainen - liian pitkälle ei saa mennä. Onneksi minulla ei ole siitä kuvamateriaalia, mutta ensimmäistä cosplaytani tuskin tunnistaisi Reniksi.
Se oli aika paha.

The way the story goes...

Heipä hei ja hauska tavata!
Jospa heittäisimme tämä hirveän tekopirteyden tuonne nurkkaan ja siirtyisimme asiaan. Edellinen blogini kuivahti kasaan kiinostukseni puutteen vuoksi - muutenkin ruoka ja muu kiinnosti enemmän kuin vaatteet, ja ketäpä kiinnostaisi minun pukineeni? En edes tiedä hitustakaan vaatteista tai muodista.
Siksipä päätin aloittaa blogin jostakin minulle hieman tutummasta - cosplaysta.

Näin aluksi voisin vetäistä pienen esittelyn.
Hei, olen Vilma, netissä kuljen nykyään pääasiassa nimellä taivaspoika. Olen lokakuussa täysi-ikäinen ja opiskelen nyt viimeistä vuotta Oriveden Opiston kirjoittajalukiossa. Harrastuksia ovat - cosplayn lisäksi - pelit, kirjat ja elokuvat sekä ajattelu.
Kipinän cosplayn aloittamiseen sain ystävältäni vuonna 2005, kun hän tutustutti minut asiaan. Ensimmäinen pukuni olikin samana vuonna ompelemani Ren Tao Shaman Kingistä. Turha kai mainita, ettei peruukkia ollut..?

Tästä se kaikki alkoi, vaikka seuraava kerta kun cossin puin päälleni oli kaksi vuotta myöhemmin - ja, pakko myöntää... puvun laadussa ei kyllä tapahtunut suurta muutosta, mutta pohjalta on hyvä alkaa.
Nyt, viisi vuotta ensimmäisesta puvustani, voinkin hyvillä mielin todeta, että pitkä matka on tultu ja pitkä matka on vielä edessä, mutta kyllä niitä tuloksia jo näkee. Proppien kanssa en ole vielä taitojani koittanut, mutta viime aikoina on ollut kyllä sellaista poltetta että jos pian voisi...

Tällä hetkellä ommeltujen pukujen lista näyttää tältä:
xRen Tao, Shaman King(2005)
xRoxas & Demyx, Kingdom Hearts(2007)
xHao, Shaman King(2007)
xEdward Elric & Riza Hawkeye, Fullmetal Alchemist(2008)
xAerith, Kingdom Hearts II versio(2008)
xColette Brunel & Lloyd Irving, Tales of Symphonia(2009)
xJade Curtiss & Luke fon Fabre, Tales of the Abyss(2009)
xYoruichi Shihouin, Bleach(2009)
xPreussi/Gilbert Beilschmidt & Itävalta/Roderich Edelstein, Hetalia(War of the Austrian Succession  -univormut)(2010)
xPreussi/Gilbert Beilschmidt & Ruotsi/Berwald Oxenstierna, Hetalia(normaalit univormut)(2010)
xHong Kong, Hetalia(2010)
xNatalia Luzu Kimlasca-Lanvaldear & Mieu, Tales of the Abyss(2010)

..olipas niitä paljon. Demyx, Riza, Lloyd ja Itävalta on siskoni pukuja, Hao, Aerith, Luke, Preussin univormu -versio, Hong Kong ja Mieu ovat yhden kaverini sekä Yoruichi toisen kaverini pukuja. Eli, läheskään kaikki eivät ole olleet minulla itselläni päällä - olen juurikin kaverini hoviompelija. ...pitäähän sitä rahat jostain repiä!

Enkä minä tietenkään kotona puvuissani nyhvää, vaan on muutamassa conissakin tässä vuosien varrella tullut käytyä - Mangapäivät '05, Animecon 2007, Tracon I, Animecon 2008, Animecon 2009, Tracon IV(jossa myös parikilpailuun osallistuimme siskon kanssa), Desucon '09, Tracon V ja Desucon '10 sekä Finncon 2010 nyt muistuvat mieleen - ja kaikenlaisia omia photoshootteja on tullut pidettyä. Niistä ehkä joskus toiste, kuten myös tulevaisuuden cossi-suunnitelmistakin.
Siihen asti, ciao~