Sinne ja takaisin

(Forewarn: this time, every single photo you will see has been taken on cellphone. Huomasin nimittäin a. jättäneeni kameran muualle ja b. puhelimellani saa kymmenen kertaa parempia kuvia.)

Köh.

Viime aikaiselle hiljaiselolle on syynsä. Oikeastaan, kaksi tai kolmekin syytä. Ehkä neljäkin. Tai vaikka kuinka monta, jos oikein alkaa laskemaan. Pääsyyt kuitenkin lienevät...
1. Ei ole riittänyt inspiraatio ommella
2. Näihin aikoihin kevättä tapahtuu mm. ylioppilaskirjoitukset
3. Assassin's Creedit & Pokémon White. Tai pelaaminen yleensäkin.

Mutta nyt, kun kevään kirjoituksista ohi on venäjää lukuun ottamatta kaikki, olen saanut taas langan päästä kiinni ja ottanut itseäni niskasta. Tähän kuuluisaan murheenkryyniin VUORIKANKAASEENkin uskalsin koskea, ihan paljain käsin ilman pitkiä tikkuja tai muita apuvälineitä. Eikä se niin kamalaa ollutkaan, kunhan vain rauhallisesti jaksoi ommella ja huolitella vielä. Kyllä, huolittelu on minulle vaikeaa.

Joten, voin ylpeänä todeta, että KYLLÄ, Venäjän takki on nyt valmis. Ja onpa se päällä jo kaupungillakin käyty... kehtaa siis pitää ihan julkisestikin. Lämminkin se on, vähän pelottaa miten siinä kesällä kestää olla - vielä sen kaulaliinan kanssa. Kaulaliinaa muuten yhä kaipailen, vähän harmittaa kun en kesällä napannut matkaani yhtä ehdokasta Gina Tricotista.
Pientä hienosäätöä takki vielä kaipaa, esimerkiksi eteen vielä yksi kiinnityshakanen, uusi tarkistus viimeisten langanpäiden varalle ja muuta pientä. Mutta se on myöhemmän ajan murhe, nyt kylven tässä voittajafiiliksessä tuon vuorin nujerrettuani. Ja on se kyllä aika päheän näköinenkin.

Ja siinä minun 'tavaramerkkini'. Löytyy muuten joka vaatteesta, jonka ompelen.

Seuraava projektini onkin sitten Alice Tales of Symphonian jatko-osasta Dawn of the New World. Mitä, kuka Alice? Mikä Alice? Vuoden pukusuunnitelmiini tuli tosiaan muutos, kuuluisan EI JAKSA EI KIINNOSTA -faktorin vuoksi. Eikä erikoisten materiaalien metsästyskään suuremmin innostanut. Siksipä Genesis ja James muuttuivat Aliceksi ja erääksi toiseksi projektiksi josta en vielä paljasta mitään, sillä se on vähän niin ja näin miten siinä onnistun. Toiveet on korkealla, mutta niin on sitten pudotuskin.

Materiaalit kävin hankkimassa viikonloppuna, hintaa tuli roimat 70 €. Aiemmin hankkimastani mistälie viskoosipuuvillasta pykäisin nyt muutamassa päivässä pöksyt(jotka aiemmin Pattyn pantsuina tunnettiin. Ei huolta, aion niitä siinäkin kyllä pitää). Aika hyvältä nekin näyttää kaikki missä näytän laihalta on hyvää SIIS. Ovathan nämäkin yhtä koristenauhaa vailla valmiit, mutta sen väkerrän muun puvun ohessa morsiussatiinista(hihihi ylijäämää Wanhojen puvusta ♥).

(note to self: vaikka kuinka mahastasi pidätkin, vähän voisit silti keventää)

Ensi kerralla mahdollista vineämistä peruukeista ja lisää work in progress -kuvia Alicesta sekä isompi katsaus materiaalien mysteeriseen maailmaan.

WIP: Näin syntyy Venäjä

Uhkasin jo jokin aika sitten laittaa juttua tästö keskeneräisestä puvustani, mutta se vähän jäi syystä tai toisesta - joista yksikään ei todellakaan ole se, etten tehnyt sitä.
Enivei, tarkoitus oli saada Venäjä käyttökuntoon uuteen vuoteen mennessä, ja, no.... ei tule. Ei sillä, ettei aikaa tai rahaa olisi ollut, ennemminkin ei vain huvittanut/en jaksanut/kinosti. Ompelun aloittaminen on jostain syystä niin vaikeaa... *valivali* Enkä halua koskea siihen vuorikankaaseen. Piste. Ja kun takkikin on vielä kesken ja pitäisi ommella sen lisäksi housut sekä paita, niin kyllä se aika alkaa jo loppumaan. Varsinkin kun kerrankin on jopa töitä joulun alle.

Mutta katsotaanpas mitä olen saanut aikaan tähän mennessä, ei sitä siltikään enää missään alkutekijöissä olla.
Materiaalit haalin kokoon mm. Eurokankaasta ja Sinooperista ja yhteishinnaksi - siis ainoastaan takkiin - tuli noin 40 €.
Takkikangas on Lado -takkivillaa(9,90€/m), sellaista paksua ja pistelevää ja purkautumatonta. Vähän kuin villakangas, mutta ei ihan niin... villakangas. Sain alennusta 1,98€ koska kankaan nurjalla puolella oli mustaa nukkaa jonka sai nyppimällä pois. Hah. Tätä ostin vähän päälle kaksi metriä.
Vuorikankaaksi valitsin hieman kiiltävän, oikean vuorikankaan - siis Venezia -vuorikankaan(7,90€/m). Sitä ostin hieman alle kaksi metriä - ja jos saan sanoa, en halua koskea tähän. Se on niin.. ohutta. Onnistun varmaan repimään ja tuhoamaan sen kymmenellä eri tavalla ommellessani.
Tarkoitus oli ostaa Eurokankaasta vielä hakasia puvun kiinnitykseen, mutten löytänyt kuin pieniä joita olikin jo kotona. En siis ostanut.
Sinooperista lötyivät sitten loput tarpeet - napit ja koristenauha. Tummanpunaista koristenauhaa ostin viisimetriä, hinta taisi olla vähän päälle euron metri. Punaista sen takia, että ruskeaa tai punaruskeaa koristenauhaa ei löytynyt sellaisena kuin olisin halunnut.
Nappeja ostin kuusi. Hopeisia ja neliskanttisia, koristeellisia nappeja. Hinta 1,50€/kpl. Jyväskylän nappivalikoima on supistunut huomattavasti sen jälkeen kun Askartelupuoti Pia muutti Eurokankaan vierestä Forumin alakaertaan - lopettivat samalla nappien myymisen, eikä niitä oikein muualtakan löydä muita kuin muutamia perusmuovisia.

Näistä kasaantuu Venäjä. Toivottavasti.

Kaavat muokkasin, taas kerran, Suuren Käsityölehden kaavoista. Taisi olla melko uudesta numerosta jakun kaava - eipä sille kamalasti muuta tarvinnut tehdä kuin pidentää ja poistella muotolaskoksia ja muuta. Nyt olen ommellessa päässyt siihen vaiheeseen, että pitäisi ommella loput napit kiinni ja vihdoinkin tehdä se vuori. Ensi kerralla olisi toivottavasti jotain syvällisempää analyysiä vuorista ja toivottavasti ainakin takin osalta valmis puku.

Tältä se nyt näyttää. Olkatoppauksen tarve, luulen ma.

Ensi vuoden suunnitelmille on tullut sen verran muutoksia, että taidan alkaakin tehdä Pattya jo sen verran aikaisemmin, että saisin pidettyä edes takkia penkkareissani. Siihen sitten sukkahousut/tms. ja solkikengät sekä joku peruukki. Kyllähän se menee siinä missä joku muukin puku.
Loppuvuodelle olen semlan kanssa suunnitellut sitten vielä Silver Diamond cosseja. Saattavat kyllä venyä kesälle 2012... Minä olisin Rakan - yllätys yllätys, sellainen kukkaispoika kun on - ja siskoseni olisi Prinssi - the Epicness! Pääsen sitten auttelemaan semlaa, kun tuo Prinssi on aikaa ja vaivaa vaativampi kuin Rakan...
Vaikka sanotaanhan sitä, että yksinkertainen on haastava.

Siinä ne siskoks- siis veljekset on.

Ryhmäpaineita

Bussimatkoilla ehtii pohtia kaikenlaista jännää. Esimerkiksi jonkin aikaa sitten tuli mietittyä seuraavaa...
En tiedä, onko kukaan muu huomannut, mutta useat cosseistani - tarkemmin sanottuna, kaikki, ovat olleet pari- tai ryhmäcosseja. Mistä tämä johtuu? Syitä on varmasti monia, mutta onko kynnys yksin cossaamiseen korkeampi, kuin porukalla? Onko hahmojen sarjoilla väliä, voivatko eri sarjoista cossaavat henkilöt olla kanssakäymisessä keskenään, vai vetävätkö muut saman sarjan cossaajat puoleensa? Voiko ryhmä ylipäätänsä koostua eri sarjojen hahmoista ja silti pysyä koossa?

Oma mielipiteeni asiasta on - näin sekalaisessa hahmoporukassa aikaani viettäneenä - että kyllä, eri sarjoista cossaaminen toimii kyllä, kun kyseessä on ystäväporukka. Aivan randomilla porukalla ei niinkään - silloin samasta sarjasta cossaavien seura on houkuttelevampaa.
 Ujoille ihmisille, kuten itse allekirjoittanut, porukassa cossaaminen on turvallisempaa. En todellakaan pystyisi kuvittelemaan itseäni jonnekin coniin aivan keskenäni. Onneksi minulla on aina mukanani uskollinen sidekickini, semla, jonka usein saan mukaani cossaamaan ja lähes aina samasta sarjastakin. Ensi vuodellekin kaikki suunnitelmani ovat vähintään paricosseja hänen kanssaan - ja tottai kai mahtava Vesperia -ryhmä, jossa molemmat toki olemme(ei, en koskaan väsy mainostamaan tätä ryhmää).
Tietenkin se, miten haluaa ja pystyy cossaamaan riippuu täysin henkilöstä itsestään, mutta minä ainakin olen huomannut että porukassa on hauskempaa. Mitä useammin samalla porukalla cossailee samasta sarjasta, sitä tiiviimmäksi ryhmä muuttuu. Näin minä ainakin uskon.


Minulle kynnys yksin cossaamiseen on suuri, juuri tuon ujouden takia. Enkä ooikeastaan pidä edes siitäkään, että olen porukastani ainoa eri sarjaa cossaava. EIhän se mitenkään kamala rikos ole, ei laisinkaan, mutta... minulle tulee siitä orpo olo. Toisaalta, ei pitäisi cossata samasta sarjasta vain sen takia ettei olisi yksin jostakin toisesta, aivan erilaisesta sarjasta. Jokainen kuitenkin päättäköön itse, mitä mieltä on asiasta.

Ensi viikolla saatan saada aikaiseksi kirjoiteltua WIP -merkinnän Venäjän takista ja päiviteltyä muutenkin ensi vuoden suunnitelmia.
Harmittaa muuten etten löytänyt esim. aiheeseen sopivaa kuvaa vuoden 2008 Animeconista. Pah.

Tarinoita eräästä miitistä

Tarkoituksenani oli kirjoittaa eräs toinen merkintä tähän väliin, mutta koulutöiden vuoksi se on vähän jäänyt. Ja nyt tämä 6.-7.11. Finnish Tales -miitti tuli sopivaan väliin. Vaikka Juusto onkin jo ehtinyt kirjoittamaan kaikenkattavan jutun viikonlopusta ja Elzy yleisesti ryhmästämme, ajattelin silti vielä laitella omia mietteitäni ja kiitoksiani.

Finnish Tales on siis noin kymmenen hengen cosplayryhmä, joka keskittyy - kuten nimestäkin varmaan huomennee - Tales -pelisarjaan. Tähän mennessä on tehty jo Tales of the Abyss -ryhmä ja tulossa on Vesperia ryhmän lisäksi Rebirth ja todennäköisesti Eternia.
FT on myös ensimmäinen cosplayryhmä, johon kuulun. Ja pakko myöntää, hyvä ryhmä onkin. Kemiat toimii ja kukana ei joudu olemaan yksin - kaikki tuntevat jonkun, ja nyt jo viimeistään yhden conin ja kahden miitin jälkeen muutkin.

Menneenä viikonloppuna pieni ryhmämme tosiaan kokoontui Elzyn luona Jyväskylässä, minne minulla, semlalla ja Ellalla olikin lyhyt matka, paikallisia kun ollaan. Kauempaa sitten tulivat loput - Vorona, Juusto, Minna, Sanna ja Aselea. Sitten olikin porukka - Japanisssa olevaa Mapea lukuun ottamatta - koossa. Viikonloppu kuluikin syödessä, pelatessa Vesperiaa ja Dissidiaa(sitä tosin vähemmän koko porukalla), katsoen Gleetä ja kierrellen hieman Jyväshyvässä. Mapenkin kanssa ehdittiin jutustella Skypessä ja mesessä!  Sitten toki vain hengattiin ja juteltiin ja oltiin ja valvottiin.
Ja lopuksi totta kai kuninkaalliset vilkutukset ppoistuvalle lössille, joka joutui lähtemään jo hieman kahden jälkeen sunnuntaina. Viikonloppu oli liian lyhyt aika tällaiselle miitille, mutta suunnitelmissa on jo uutta ja pidempääkin tapaamista tulevaisuuteen...

Saatan ehkä toistaa Juuston ja Elzyn sanomia, mutta en olisi uskonut yhdestä TotA-ryhmästä tulevan jotain näin upeaa. Ryhmistä minulla on sellainen kuva, että niihin syntyy erillisiä klikkejä ja lopulta ne hajoavat siihen, että osa ei jaksa tai halua tehdä pukuaan tai muuten vain ryhmän sisäisiin erimielisyyksiin. Tästä ryhmästä minulla on kuitenkin vain positiivisia kokemuksia - porukka on upea. Vaikka me kaikki olemmekin todella erilaisia ihmisiä, tulemme kuitenkin toimeen hyvin ja olemme kiinnostuneet ainakin muutamasta samasta asiasta - Tales -peleistä ja cosplaysta. Toivoa siis sopii, että ryhmämme pysyy koossa eikä mitään syrjintää tapahdu - tällä hetkellä minun on vaikea nähdä tuon tapahtuvan!

Vaikka viikonlopusta on vasta muutama päivä, kaipaan jo kaikkia, varsinkin kun täällä Orivedellä joudun hengaamaan aivan keskenäni. Syyhyttäisi päästä jo suunnittelemaan seuraavaa tapaamista sekä ehkä jo alkaa ompelemaan Pattya tai Karolia Ellalle.

(suosittelen myös lukemaan Juuston merkinnän miitistä. Se sisältää mm. upeita kuvia ja teemabiisin.)